Kaurismäkeä Kurvissa.

Säpsähdän Sörnäisten metroaseman R-kioskin kohdalla: Tyypillisesti paikalla on yksi, boheemin näköinen kaveri kitaran kanssa, englanniksi laulaen. Nyt paikalla oli kaksi viulua, sello ja haitari. Biisivalintana: Walking In The Air. Haen katseellani Kati Outisen surullista hahmoa. Olen varma, että jossakin hän on siivousvälineiden kanssa, vierellä seisoo vartija, sanoo: "Tule mukaan, tiedän kaupungin laidalla motellin, jossa voimme tupakoida suihkussa." "En minä saata", Outisen esittämä siivooja vastaa, "se ei olisi oikein." "Miksi?" vartijaa näyttelevä, surullisen ilmeen omaava mies kysyisi. "Minä olen nähnyt, mitä se on. Se ei ole minua varten -eikä sinuakaan", Outinen vastaa. "Voisimme kuunnella radiosta iskelmämusiikkia", vartija yrittää vielä kerran, mutta Kati ei enää vastaa, katsoo vain surullisin silmin... Mies vaikenee, painaa katseensa ja kävelee pois.

Kati voisi olla myös kioskin myyjä, mutta se kioski ei olisi silloin R-kioski. Se olisi nimeltään jotain muuta. Ehkä vain: KIOSKI.

Valdemar "Valde" Lindströmin (nimi muutettu) päivä.

Valden perjantaiaamu valkeni Vilhonvuorenkadun alkupäähän pysäköidyssä autossa noin kahdeksan aikaan, auringon paistaessa lämpimästi ja kirkkaasti suoraan silmään. Valde könysi ulos autostaan ja hienoista ylipainoa omaavana joutui ottamaan ihan vauhtia, niinpä Valde lähinnä kaatui ajajan puolelta keskelle katua, vingersi pystyyn ja koitti päätään pudistellen selvitellä ajatuksiaan. Työhönsä matkaava, aamuäreä kansa saattoi havaita Valden olevan hiukan sekaisin. Tämän havainnon pystyi tekemään ilman lääkärin koulutusta Valden äkkinäisistä liikkeistä, raajojen koordinaation puutteellisuuksista sekä samanaikaisesti oudosti pelokkaan, uhmakkaan ja välinpitämättömän näköisistä kasvoista sekä toljottavasta, mihinkään kohdistumattomasta katseesta. Valde yritti lukita yöpymispaikkansa kuljettajan puoleista ovea, mutta kuten pöllyissä oleville usein käy, ei näinkään yksinkertaisesta toimenpiteestä tahtonut tulla yhtään mitään. Ovi jotenkin oudosti kimposi takaisin auki koko ajan. Valde yritti ja yritti -ei onnistunut. Lopulta hän huikkasi aamukahviaan vastapäisen viraston rappusilla juovaa nuorta miestä auttamaan. Miekkonen tulikin auttamaan mielellään ja kyseli samalla kaipaisiko Valde mahdollisesti jotakin, mikä ehkä hiukan piristäisi hänen aamukondistaan. Tokihan Valde halusi, mutta rahoituspuoli oli hiukan vaikeampi asia. Ovea ei edelleenkään saatu lukittua, mutta kiivas kaupankäynti jatkui keskellä ajorataa. Lopulta Valde tuskastui ja lähti kohti Kurvin K-markettia muutaman helpottavan keppanan toivossa.

Samaan aikaan työpaikalleen äreähkönä kammenneen virkamiehen soittama poliisipartio saapui ihmettelemään Valden nukkumapaikkanaan käyttämää Volvoa. Ilmeni, että samaisella Volvolla liikkunut, tuntomerkkien perusteella yllättävänkin paljon Valdea muistuttava romanimies oli jättänyt maksamatta kyseisen Volvon tankkauksen Herttoniemen Shellillä edeltävänä iltana. Hetken lähikatuja pyörinyt partio havaitsi kohta Valden palanneen istumaan autoon. Partio kurvasi jututtamaan Valdea ja totesi, että oli syytä epäillä Valdea em. rikoksesta. Myöskään auto ei ollut Valden oma, se oli hänellä koeajossa ja auton omistavalle yksityishenkilölle soitettiin ja kerrottiin mistä hän autonsa voi noutaa. Partio yritti ystävällisesti lukita Volvon ovea ja kas kummaa -se olikin yllättävän helppoa.

Valde sai ihan ilmaisen kyydin Pasilan poliisitalolle, jossa suppean esitutkinnan päätteeksi todettiin, että Valde on syyllistynyt näpistykseen ja siitä rangaisukseksi hänelle kirjattiin rangaistusvaatimus, eli rankkari. Se ei ihan ensimmäinen laatuaan Valdelle ollutkaan, joten hän tiesi hyvin, että sitä pitää ehdottomasti vastustaa, eihän hän ole ollut lähelläkään Herttoniemeä mainittuna ajankohtana. Valden "tuloilla" (siis sillä rahalla, jonka me kaikki ystävällisesti hänelle veroina luovutamme omista rahoistamme) ns. päiväsakoista hänelle ei juurikaan maksettavaa tule -muutama kymppi (ja tietenkin varastetun polttoaineen arvo pitää korvata Shell -konsernille). Tosin Valde tiesi hyvin, että sitäkään vähää hänen ei tarvitse maksaa, koska pahastikaan erääntyneitä sakkorangaistuksia ei nykyään joudu linnaan istumaan, eli nekin muutamat kympit painuvat Valden jo muutenkin mittavan ulosottovelan saldon perään. Rangaistuksen ennaltaestävä vaikutus Valden tulevaan käyttäytymiseen on siis parhaimmillaankin olematon. Varastetun polttoaineen arvon Shell saa tietenkin kyniä mistä parhaaksi näkee ja helpoimmin sen saa sieltä, mistä Valdekin rahansa saa -siis niiltä urpoilta, jotka suostuvat maksamaan sen mitä pyydetään. Kuluttajiksi kai heitä Shell kutsuu ja toiset veronmaksajiksi.

Koko Pasilassa oloaika meni Valdella omituisessa usvassa, koska pääkoppa ei oikein vieläkään ollut selvinnyt, mutta puoleen päivään mennessä hän oli jo matkaamassa ratikalla takaisin kotiautoon Kurviin. Pummilla tietenkin -typeräähän se nyt ratikkamatkaa varten lippua olisi ostaa, kun ilmaiseksikin pääsee.

Tutuille kulmille saavuttuaan Valde havaitsee vanhan herran nousevan juuri taksista. Kävipä sopivasti, Valde tuumaa ja tuuppaa herran kumoon. Herran taskusta löytyy nopealla kopeloinnilla pari tuhatta euroa seteleinä, ne Valde nappaa mukaansa ja kipaisee yllättävänkin vikkelästi Vilhonvuorenkadulla yhä parkissa olevaa kotiaan kohden. Sinne saavuttuaan hän starttaa Volvon nopeasti ja kaartaa Sörnäisten Rantatielle ja edelleen Itäväylälle (onhan sen tankissa edelleen sitä varastettua bensaa, joka nyt siis rikoshyödyksi on todettu, mutta silti Valden käyttöön jätetty). Sillä aikaa ohikulkijat soittavat ambulanssin päänsä loukanneelle vanhalle herralle. Valdelle koordinaatio ja ympäristön hahmottaminen on edelleen hiukan vaikeahkoa, koska hän nappasi poliisimaijan takaosassa istuessaan taskunsa pohjalta viimeisenkin Diapamin huiviinsa, jotta se ei vahingossakaan päätyisi poliisin haltuun, jos hän vaikka ihan putkaan olisi joutunut. Vaikeuksista huolimatta Volvo kiihtyy melkein suoralla tiellä kivasti yli sataan kilometriin tunnissa ja ympäristökin tajuaa väistella raskastekoisen auton alta pois. Mikäli Itäväylällä liikkuisi poliisipartioita he ehkä kiinnittäisivät huomiota oudosti heittelehtivään autoon.

Valde ei oikein itsekään muista kuinka päätyi Kauppakartanonkadulla Itäkeskuksessa olevan talon sisäpihalle ja miksi, mutta läheisen talon parvekkeella tupakkaa poltteleva nainen kuitenkin kiinnittää huomiota jopa näillä kulmilla erikoiseen ajajaan ja soittaa poliisipartion paikalle. Nyt sitten Valde pääsee ihan putkaan asti ja yön yli nukkumaan. Siis vasta nyt. Vanhan herran rahojakaan hän ei ollut ehtinyt hukkaamaan kahta sataa enempää. Pappa saa siis kahdesta tonnistaan lähes kaikki takaisin -loput hän tietenkin voi karhuta Valdelta oikeusteitse takaisin... Voi onnen päivää. Kylläpä on mukavaa tietää, että yhteiskunta kyllä pitää jäsenistään huolta!

Nykyisessä yksilönvapauksia sairaalloisesti kunnioittavassa yhteiskunnassa ei siis saa estää ajoneuvon liikkellelähtöä, vaikka sen kuljettajan paikalla ei istu se henkilö, joka auton pitäisi omistaa, eikä edes silloin kun on enemmän kuin todennäköistä, että ajoneuvolla lähtee ajamaan henkilö, joka on sekaisin -siis silminnähden sekaisin. Eikä em. henkilöä voi edes pitää väkisin missään lukitussa tilassa selviämiseensä asti, ei vaikka voidaan pitää vähintäänkin todennäköisenä, että hän lähtee ajamaan sillä mainitulla autolla ihan meidän muiden, selvinpäin töitämme tekevien ihmisten joukkoon ja vaikka ei lähtisikään, niin voidaan pitää hyvinkin oletettavana sitä, että hän kuitenkin aiheuttaa jonkinlaista häiriötä ja hämminkiä ympäristölle, jossa liikkuu. Kyynisempi voisi sanoa, että lähes varmasti hän tulee myös syyllistymään johonkin rikolliseen toimintaan (koska hän on sekaisin, rahaton, koditon ja mistään piittaamaton paskiainen -ja näinhän tosiaan kävi. Kas, olen meedio). Silti mitään ei näköjään ole tehtävissä ennen kuin vasta jälkeenpäin. Siihen asti toivotaan, että kenellekään kunnollisemmalle kansalaiselle ei tapahdu mitään pahempaa Valden törttöilyjen seurauksena.

Onko tämä oikein? Ilmeisesti kun se ei ketään tunnu häiritsevän...

Stadin TUSKA

Häpeäkseni on myönnettävä, että en ennen ole käynyt TUSKA -festivaalissa. Puolustukseksi voin toki esitää, että olen tällä vuosituhannella asunut neljä vuotta Tampereella, jossa toki luuhasin Sauna Open Air -festivaalilla ja kyllähän viime vuonna näin Epican, Nightwishin ja Amorphis:in Tuskan lämppäripäivänä, mutta kuitenkin -onhan se nyt noloa, että kotikaupungissa pidetään pirulliset metallikarkelot ja tämä laiska paska ei jaksa raahautua paikalle. Noh, ihastuin festariin välittömästi, joten eiköhän jokavuotinen perinne päässyt syntymään. TUSKA on hyvin Stadilainen festari, osa kaupungin identiteettiä, osa MINUN Stadiani -sitä kaupunkia jossa olen kasvanut ja elänyt.

TUSKAssa viehättää ennen kaikkea se, mikä kaikissa metallimusiikkitapahtumissa viehättää, eli tapahtuman mieletön suvaitsevaisuus. En muualla ole törmännyt (ja on kaikenmoisia festareita tullut läpi kahlattua) niin laajaan kirjoon kuulijoita. Yleisön joukossa on paljon rullatuoleja, sokeita, kehitysvammaisia, ihan pieniä lapsia ja reilusti keski-iän ohittaneita vanhempia festarivieraita -kaikki sulassa sovussa keskenään. Kukaan ei kukkoile, vittuile, riehu, eikä räyhää; kolmen päivän aikana näin kaksi kertaa järkkäreiden retuuttavan jotakuta onnetonta ja niistäkin toisella kerralla kohdehenkilö talutettiin vain aidan vierelle istumaan. Paikalla oli kuitenkin kaikkiaan 28 000 ihmistä ja alueelta ei pääse välillä pois. Turha kai mainitakaan, että Helsingin poliisilaitos on vuodesta toiseen kiitellyt sitä, että TUSKAsta ei aiheudu sille yhtäkään ylimääräistä tehtävää -samalla kun esimerkiksi Seinäjoen poliisilaitokselle aiheutuu Tangomarkkinoista satoja ylimääräisiä tehtäviä...

Kollegani K:n sanat tulivat myös mieleeni, hän kun ihannoi Järvenpään Puistobluesin ja Pori Jazzin kaltaisia tapahtumia mm. siksi, että niissä on niin rento ja mukava tunnelma; ihmiset tulevat paikalle picknic -koreineen ja viinipulloineen, viettämään aikaa kavereiden kesken, samalla mukavaa musiikkia kuunnellen. Aivan samanlainen on meininki TUSKAssakin, eväskorit ja punkkupullot mukanaan goottikansa vaelsi Kaisaniemen puiston pienelle ruohikkoiselle mäelle kavereidensa kanssa turisemaan ja eväitään napostelemaan.

Asia, mikä aivan oikeasti otti pannuun ja vitutti tuelta, olivat vitun jeesushihhulit, jotka sekoavat aivan täysin (siis vielä normaalia enemmän, jos mahdollista) TUSKAn ilmestyessä kaupunkiin. Asematunneliin oli perustettu apinaleiri, josta ihan kajarien voimin levitettiin raamattuun perustuvaksi väitettyjä omia näkemyksiä kaikille niille, jotka sattuivat kuuloetäisyydelle tulemaan. Opin raamatusta paljon uusia asioita, kuten sen, että: "Raamatussa sanotaan tien kadotukseen kulkevan hullutuksen kautta" ja "Raamatussa sanotaan, että kadotukseen joutuvat ne, jotka osallistuvat kaikenmaailman hullutuksiin". Hullutus lienee synonyymi TUSKAlle. Ainakaan minun näkemissäni käännösversioissa ei ole tuollaisia mainintoja. Myös Michael Jackson:ia muistettiin pilkata kysymällä, mitä tästä omaa kuolemattomuuttaan korostaneesta epäjumalankuvasta muka jäi jäljelle? Mieleni teki huutaa, että: "Jokunen kymmenen miljoonaa myytyä levyä, mutta susta ei jää mitään..." No, toisin kuin nämä urpot, minut on kasvatettu kotona joillekin tavoille ja niihin tapoihin kuuluu toisten (tyhmienkin) ihmisten (tyhmienkin) ajatusten kunnioittaminen. Sama ralli jatkui Kaisaniemessä, johon oli ihan bussi parkkeerattu ja aidan kupeessa heiluteltiin jotain "Pelasta itsesi Jeesuksen avulla" ja "Luovuta tuskasi Jeesukselle" -kylttejä. Järkkärit (ja Jone Nikula) kävivät sitten häätämässä nämä harhaanjohdetut aidan luota roikkumasta. Lauantain päälavalaesiintyjät muistivatkin kommentoida välispiikeissään näitä varsin erikoisia yhteenottoja -lähinnä surullisen myötätuntoisesti.

Ihan näitä kavereita lämmöllä ajatellen kiskoin päälleni saatanallisimman paitani, jonka selässä on teksti: "God Bless Satan Caress" ja vielä ostin toisen, tekstillä: "Sex and Satan Baby" ja kyllä, ihan vain ärsyttääkseni ja vittuillakseni.

Uskokoon mihin haluaa, vaikka olohuoneen patteriin, mutta pitäköön sen saatana omana tietonaan, en minäkään lähde näiden ihmisten suunnatonta typeryyttä kaduille huutelemaan -olkoot älykääpiöt omissa oloissaan ja keskenään. Ei muuten, mutta joku päivä tulee vastaan se raja, kun raapasen tuollaista, perääni solvauksia huutavaa ääliötä, turpaan -ja se ei ole viisasta, mutta kun kuppi menee nurin, se menee.

Ja ihan vihjeeksi kaikille jeesuksen kuvalle runkkaaville: Erittäin monet "saatanalliset" hevibändit laulavat hyvin tärkeistä asioista, kuten ilmaston lämpenemisestä, luonnonvarojen rajallisuudesta, ihmisen itsekkyydestä ja typeryydestä sekä sosiaalisesta eriarvoisuudesta. Kannattaisi joskus hetki kuunnella -pakotatte te minutkin kuuntelemaan omaa paskaanne.

Mikäli minulla joskus on lapsia, tulee korkein tavoitteeni olemaan se, että he eivät tiedä uskonnoista muuta kuin sen mikä yleissivistyksen kannalta hyväksi on, heitä ei kasteta kirkon valheiden piiriin ja heille ei varsinkaan opeteta mitään vitun "armon saat kun muistat vain rukoilla oikeaa jumalankuvaa" -paskaa. Mikäli aikuisena itse sekoavat, niin sitten sekoavat, eihän sille enää sitten mitään voi.

Väärin äänestetty.

Alkaa jo ihan oikeasti ottamaan pannuun tämä suomalainen "puolueeton media". Sunnuntain eurovaalilähetys oli kyllä jo pohjanoteeraus, vai oletteko joskus kuulleet toimittajan tenttaavan juuri yli 130 000 ääntä kuitanneelta ehdokkaalta, että mahtaakohan tämä nyt ihan oikeasti osata sen homman, johon hänet on valittu? Samaan aikaan kun n. 16 800 ääntä saaneen ruotsinkielisen ilmaisjakelulehden päätoimittajan kykyjä ei epäillä alkuunkaan, saati 37 700 ääntä saaneen 27-vuotiaan lehdistösihteeripimun.

Lähinnä spurgua muistuttava juoppo selitti RKP:n puolesta, että nyt on "puntit tasan" Perussuomalaisten kanssa?! WTF? Onko se ryypännyt näkönsä vai järkensä, jos 162 500 ääntä näyttää olevan ihan tasoissa 94 400 äänen kanssa? RKP:n ehdokas meni käsittämättömän vaalimatematiikan turvin parlamenttiin 16 800 äänellä ja se on ilmeisesti ihan samalla viivalla Soinin 130 000 äänen kanssa. Ei mitään eroa kannatuksessa -hei, älkää nyt viitsikö, JUMALAUTA! Avatkaa jo silmänne, jos haluatte olla mukana vielä seuraavallakin kierroksella.

Vasemmistopopulisti kitisi katkerana, että oikeistopopulistit kahmivat heidän äänensä. Aika väsynyttä. Kommunismi on ihan kiva aate, mutta sitä on nyt parissakin yhteiskunnallisessa kokeilussa testattu ja ei tunnu toimivan. Kannattaisiko keksiä jotakin, mikä on tältä vuosituhannelta jos haluaa olla geimeissä mukana?

Populismi on minusta muuten aika kiehtova sana: Populismi (lat. populus, kansa) tarkoittaa kansansuosioon varsinkin kansankiihotuksellisin keinoin tähtäävä poliittista toimintaa (Wikipedia).

Perussuomalaisia ja varsinkin Soinia on syytetty aina ja iänkaiken populismista (sillä oletuksella, että se on jotenkin paha asia, se populismi). Minusta Persujen toiminta vaikuttaa lähinnä siltä, että he ottavat rehellisesti kantaa asioihin, joihin kansa haluaa kantaa otettavan. Kansalla on ongelma ja se vaatii poliitikoilta ratkaisua, poliitikot vastaavat, että: "Ehdottomasti EHKÄ, tai sitten ei tai kyllä" Persut vastaavat, että: "Olette oikeassa, asiaan pitää saada muutos -nytpä tehdäänkin näin..."

Kolmelta isolta tulee mielipiteitä vain silloin kun pitää nostaa veroja (niin on ihan pakko tehdä), nostaa eläkeikää (nyt ei ihan oikeasti selvitä mitenkään muuten), alueellistaa (mun äänestäjien Kälviällä tarvii saada duunia ja niiden tavii saada just sun duuni), lisätä valtion laitosten tuottavuutta (ei ne laiskat paskat siellä valtion suojatyöpaikassa oikeesti mitään tee kuitenkaan, niistä joutaa puolet mäjelle), kaventaa ihmisten perusoikeuksia (LexNokia), suojella rikoksia tekeviä kavereita (lähdesuojan kaventaminen), suojella kavereiden rahoja (nyt ei saa elvyttävää toimintaa verottaa, vaan työtä pitää verottaa), saada maahan ihan omia mellakoita, kunnollista terrorismia ja oma sharia-tuomioistuin (kaikkien turvapaikkaa hakevien piruparkojen pitää saada tulla tänne, eikä niitä saa enää rasittaa millään viranomaisselvityksillä tai valvonnalla, kyllä kaikki ihmiset pohjimmiltaan on hyviä) ja niin edelleen. Silloin kun noista jutuista on kyse, niin kyllä silloin ollaan yhtä mieltä -lähes liikuttavuuteen asti. Ihan eri juttu, mitä kansa on mieltä -yhtään mistään. Jos joku yrittää esittää jotain vasta-argumentteja ja mahdollisesti kyseenalaistaa tuota liikuttavaa samanmielisyyttä, niin se on tietenkin vain populismia ja siksipä lapsellista. Mikäli kansa menee siihen retkuun, että lähtee mukaan tuohon kansankiihotukseen -tuohon populismiin- niin se tietenkin vain "protestoi" ja kiukuttelee.

Meillä on liikaa vahvoja naisia puolueessa -siksi ne äänestää Persuja, ne on rasisteja -siksi ne äänestää Soinia, ne haluaa raiskata kaikki vihreiden kansanedustajanaiset -siksi ne äänestää Sampo Terhoa, kuten Halla-Aho määräsi, ne haluaa vapaan aseenkanto-oikeuden -siksi ne äänestää populisteja, ne rinnastaa homot ja koirat -siksi ne äänestää äärioikeistoa, ne haluaa poliisivaltion -siksi ne äänestää Perussuomalaisia. Ja mitähän syitä nyt vielä keksittäisiin? Ai niin, on lama -lama-aikana ääriliikkeet aina voimistuu. Ei sillä mitään tekemistä voi olla sen kanssa, että yksikään vanhoista puolueista ei ota mitään kantaa niihin ongelmiin, joita ihmiset ympärillään näkevät/kokevat. Mikäli kansa ymmärtäisi syvällisesti oman (ja Isänmaansa) etunsa, niin se ei ikinä äänestäisi muita kuin kokoomusta tai ehkä keskustaa.

Ihmettelen vain, miten joku uutisia tai politiikkaa työkseen tekevä voi olla niin pohjattoman typerä, että esittää ihan vakavalla naamalla, että vapaassa demokratiassa yleensä voisi äänestää jotenkin väärin. Perkele kun sylettää tuollainen typeryys ja ylimielisyys.

Niinpä tietysti.

Eilen oli eräs tärkeimmistä uutisista se, että Paasilinna (tämä kirjailija siis -Jäniksen vuosi, Ulvova mylläri jne.) tukisti jotain 17-kesäsistä tenavaa Kampin keskuksessa.

Noh, tämän aamun lööpit eivät yllättäneet: Kyseinen 17-kesäinen turvautui poliisin apuun ja teki rikosilmoituksen.

Niin.

Ainoaa edes hiukan asennetta omaavaa radiokanavaa, Radio Rock:ia lainatakseni: "Jokunen vuosikymmen sitten 17-vuotiaat olivat Miehiä, jotka pysäyttivät Puna-Armeijan pariinkin otteeseen". Olkoonkin että pari vanhempaakin kaveria oli mukana, mutta ymmärtänette pointin. Tämän ajan Suomessa 17-vuotias, elämänsä kunnossa oleva mieshenkilö ei pärjää 70-kymppiselle, alkoholisoituneelle, mielisairaalle pöljälle, vaikka todennäköisesti itse on ollut kahakkaa aloittamassa.

Vuoden päästä se 17v. jannu jättää tykkimieskoulutuksensa kesken viimeistään ensimmäisen viikon torstaina, kun on niin ikävää kun huudetaan ja pitää nousta jo puoli kuudelta, sitten se ajaa jotain jakeluautoa vähän aikaa, mutta huomaa sitten että sossusta saa rahaa ihan ilmaiseksi.

Perkele.

Oikeus tekstiin.

Kaima Sipilä piti luentoa kirjailijana olemisen vaikeudesta.

Hän kertoi kirjailijan tekijänoikeuksista, siitä kuinka kirjailija saa 2-3 euroa jokaisesta myydystä niteestä (kukahan mahtaa kääräistä sen kaksikymmentäkaksi euroa, kun ostaja maksaa kuitenkin Sipilän uusimmasta sen 25 euroa) ja kuinka kirjastot maksavat tietyn kertakorvauksen jokaisesta kokoelmiinsa hankkimastaan niteestä, joita sitten lukijat voivat lukea uudelleen ja uudelleen täysin ilmaiseksi (tässä kohtaa Sipilä vertasi Suomen valtiota -joka siis päättää korvauksista- Pirate Bay:hin, eikä ehkä niinkään turhaan), ulkomaisille kirjailijoille ei makseta mitään ja divareissa myydyistä kirjoistahan ei tietenkään mene kirjailijalle senttiäkään.

Sipilä konkretisoi asian: Ihminen ostaa fyysisen kirjan muodossa lukuoikeuden kirjailijan tekstiin -ei itse tekstiä. Kirjoitus on edelleen kirjailijan omaisuutta, vaikka kirjan ostaja saakin sen lukea. Oikeusministeri Tuija Brax oli ollut Jarkko Sipilän kanssa asiasta eri mieltä, hänen mielestään ostaja saa kaikki oikeudet kirjoitukseen...??

Vetää hiljaiseksi, vai mitä? Tällaiset ihmiset käyttävät Suomessa ylintä lainsäädäntövaltaa. Ihmiset, joiden lainopillinen tietämys ei tunnu ihan aina yltävän edes tavallisen kansalaisen tietojen, tai "maalaisjärjen" tasalle -muistanette vielä, että viestintäministerin mielestä työnantaja voi vaikka käskeä työntekijää riisumaan, jos katsoo tarpeelliseksi.

Tehkää nyt hyvät ihmiset jotain! Mä en kestä enää! Äänestäkää vaikka...

Ystävät palasivat!

Kirjoittelen kiukkuisena sapekasta tekstiä blogiini. Taas on maailma täysin väärässä ja minä yksin täysin oikeassa -minulla on kiire kertoa tämä itsestäänselvyys kaikille muillekin. Parvekkeen ovi on auki ja yllättäen kuulen tutun äänen kuin vanhan ystävän huudon ikkunan alta: Kimeä SKRII! SKRII! Säntään parvekkeelle ja todellakin -pääskyset ovat palanneet! Tuttu pariskunta kaartelee korkealla kattojen yllä -tarkastavat paikkoja, onko kaikki vielä kuten pitää. Pihaa hallinnoiva varisherra istuu korkeimman talon tikkaiden päällä kuin toivottaen viileän rauhallisesti naapurit tervetulleiksi takaisin kotiin: "Olen tässä hiukan pitänyt paikkoja silmällä -kaiken pitäisi olla kunnossa. No niin, rauhoitutaanpas nyt. Heh, no onhan teitäkin hauska nähdä taas, mutta minulla on vielä paljon puuhaa tälle illalle, enkä nyt oikein joutaisi tässä..."

Kuukausi sitten västäräkki, nyt pääskyset. Kaikki kaverit ovat palanneet -kesä on täällä taas!!

Herran jumala! Joudutaan olemaan vähän aikaa pystyssä!

Tulevaisuuden toivot tuupertuivat valistustilaisuuden raskauden alle:

Iltis

Yhtäjaksoista seisomista koululaisille tuli päivän aikana korkeintaan puoli tuntia.

- Herran jumala, joudutaan olemaan vähän aikaa pystyssä! En tiedä, pitäisikö heille aamupuuro keittää, komisario Roimu Itäkeskuksen poliisista pähkäilee.

Vantaankoskella taas soiteltiin poliisia hätiin, kun pojat vähän rähisi välitunnilla:

Hesari (taas)

Rehtorin mukaan poliisin kutsuminen oli "opetukseksi sinulle ja malliksi muille". Jepjep... Ensin soiteltiin poliisia kalapuikkojen takia, sitten leikkipyssyn perusteella ja nyt pienen tönimisen takia. Minkälainen saatanan lapanen siellä oikein on rehtorina ja mitä ihmeen sivareita opettajina? Eihän tollanen vässyköinti nyt ole mistään kotoisin!

Joskus minun annetaan ymmärtää, että esim. täällä esittämäni mielipiteet ovat typeriä ja edustavat aivan liian kovia arvoja, jotka eivät ole tästä maailmasta. Sillä uhallakin sanon, että onhan tuo ylläkuvattu nyt aivan VITUN säälittävää!

Joskus ala-asteella meidän luokalla oli eräs punapäinen Tero -niminen kaveri. Jostain syystä Tero alkoi piinaamaan erästä toista poikaa -olkoon hän nyt sitten vaikkapa Jani. Viikon verran Tero vittuili Janille, töni ja kiusasi. Sitten Janilla katkesi pinna -Tero ei mahtanut mitään, kun yleensä niin rauhallinen Jani antoi hänelle turpaan ja kunnolla antoikin. Tero luimisteli pitkin koulupihan reunoja naama veressä, itkua nieleskellen kun opettaja kävi kysymässä, että tuleeko Tero tunnille, vai lähteekö kotiin? Sen koomin Tero oli ihan asiallinen kaveri ja porukassa mukana siinä kuin muutkin. Terosta tuskin olisi tullut yhtään mitään, jos paikalle olisi alettu poliisia soittelemaan -toisaalta terveellä 80-luvulla poliisi ei olisi edes viitsinyt tulla, koska niillä oli silloin vielä varmaan ihan oikeitakin töitä.

No, olipa yllätys....

Elinkeinoelämän etujärjestö yrittää vesittää Lex Nokian valvonnan:

Hesari

Ensin säädetään laki, joka rikkoo perustuslakia (ja on siis lähtökohtaisesti laiton) ja antaa vaikkapa isännöitsijälle oikeuden katsoa kenelle lähetät s-postia ja keneltä sitä saat, sitten kapitalistien verenhimoisimmat rakkikoirat, eli Elinkeinoelämän keskusliitto alkaa selittämään (ihan vakavalla naamalla), että Tietosuojavaltuutettu ei saisi tulla yrityksiin valvomaan miten lakia noudatetaan. Siis se samainen viranomainen, joka saa mennä esim. Suojelupoliisin, Puolustusvoimien, Poliisin, Tullin, Rajavartiolaitoksen, Kelan jne. jne. rekistereitä tarkastamaan miten ja milloin haluaa, ei saisikaan mennä Nokialle (kuvitteellinen esimerkki) tarkastamaan miten tätä uutta hienoa laitonta lakia toteutetaan ja noudatetaan?

Sanotaanpa vaikka, että työskentelet keskisuuressa yrityksessä, jonka johtoporras saa päähänsä, että yritykseen kohdistuu yritysvakoilua. Sitä aletaan selvittelemään ottamalla selvää vaikkapa sinun sähköpostiliikenteestäsi -kuka sinulle viestejä lähettää ja kenelle sinä laitat postia. Sitten pikkujouluissa pomo heittää oudon kommentin henkilökohtaisesta asiasta, jota hän ei sinun mielestäsi voi tietää, koska et ole siitä puhunut koko firmassa kenellekään... Syntyy epäilys, että pomosi onkin junaillut firman ATK-porukoiden kanssa pääsyn firman sähköpostiserverille niin, että hän voikin lukea sähköpostisi kokonaan -ei vain tunnistetietoja. No, mitäs sitten tehdään? Kuka asian varmistaa, kun tietosuojavaltuutettukaan ei saa tulla yritykseen asiaa selvittämään?

Kuinka paljon tämä kansa oikein aikoo niellä?

Unohtuiko taas ottaa ne lääkkeet?

Haloo, onko Helsingin Sanomien kaupunkitoimituksessa? Onko teillä jokin massapsykoosi siellä, unohtuiko aamulääkkeet vaiko vain itse- ja lähdekritiikki sekä todellisuuden- ja suhteellisuudentaju?

Työni puolesta tulee seurailtua kaikenlaisia lehdistökatsauksia, joita erilaiset organisaatiot ihan työkseen tuottavat. Lähiaikoina on ollut tapetilla mm. Kööpenhaminan jengisodat, joissa on viimekädessä kyse Kööpenhaminan (ja koko Tanskan) huumekaupan hallinnoinnista. Tähän asti suveraani hallitsija on ollut Helvetin Enkelit -järjestö, nyt sen valta on kyseenalaistettu maahanmuuttajajengien toimesta. Seurauksena sissisota, jossa käytetään konetuliaseita sekä sotilasräjähteitä ja jossa kuolonuhreja sekä haavoittuneita on tänäkin vuonna tullut puolin ja toisin useita. Viimeksi noin 40 lasta joutui tulilinjalle Helvetin Enkeleiden AK81 -järjestön drive-by shootingissa lasten leikkikentällä. Köpiksessä julkisia rakennuksia, kirjastoja, kouluja ja kerhoja suljetaan aikaisin illalla turvallisuussyistä.

Oslossa Nigerialaiset ovat ottaneet huume- ja tyttökaupan hallintaansa kovin ottein. Afrikasta raahataan huoria viikinkien jälkeläisten höylättäväksi.

Malmön kaupungissa Ruotsissa palokunta ei enää mene Rosengårdin lähiöön sammuttamaan tulipaloja, koska heidän kimppuunsa hyökätään siellä jatkuvasti. Poliisi ei myöskään samasta syystä mene kyseisille alueille.

Pohjoismaisessa, läntisessä demokratiassa on siis syntynyt valtakunnan sisälle alueita, joihin kyseisen valtion virkamiehet eivät enää halua/uskalla mennä ja siellä harkitaan ratkaisuksi mm. ulkonaliikkumiskieltoja. Toisessa pohjoismaisessa lintukodossa suljetaan julkisia rakennuksia levottomuuksien pelossa.

Onko näistä asioista luettavissa riviäkään esimerkiksi Helsingin Sanomissa? Vähemmänlaisesti. Pari juttua muistuu mieleeni, mutta niissä annettiin ymmärtää, että tilanne Köpiksessä on lähinnä kiusallinen ja menee varmasti nopeasti ohi. Todellisuudessa tilanne on tavalliselle kaupunkilaiselle helvetin paha ja vaarallinen, lisäksi se vain pahenee.

Onneksi Suomessa on vakavan väkivallan suhteen asiat niin hyvin, että valtakunnan printtimedioiden lippulaivan uutiskynnyksen ylittää se, että 8-vuotias lapsi tönäistiin kumoon lähijunan asemalaiturilla. Sehän onkin ennenkuulumatonta! Ikinä ei ole tuollaista törkeyttä tapahtunut.

Poliisi ei ole vielä löytänyt valvontakamerakuvaa somalitytön tönäisystä:

Hesari1

Ai mutta sehän olikin somalityttö. No sitten, niillähän on erityissuoja suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomalaiskakaroita sen sijaan saa ja itse asiassa pitääkin töniä aikuisten toimesta pitkin katuja. Valitettavan harvoin niin vain käy -siksi ne on nykyään niin röyhkeitä paskiaisia, toisin kuin esimerkiksi juurikin somalialaisten jälkikasvu, jotka on koko ajan kurissa ja herran nuhteessa. Niin hyvin käyttäytyvät, että ihan kateeksi käy. Miten niiden vanhemmat osaakin?

Toinen, tosin tietenkin pienempi uutinen, osui myös silmääni viime viikolla:

Vauva yritettiin siepata kadulta Helsingissä:

Hesari2

Ensimmäisessä uutisessa etniseltä taustaltaan tuntematon valkotakkinen ja kiharahiuksinen mies tönäisi 8-vuotiaan somalitytön kumoon (tytön oman lausunnon mukaan), toisessa kolme tummaihoista miestä yritti viedä vaunuissa nukkuneen lapsen mukaansa Aleksanterinkadulla (lapsen isoäidin oman lausunnon mukaan).

Toinen ylläolevista pääuutisista on poikinut Hesariin koko sivun uutisen ja kaksi muuta pienempää uutista sekä pääkirjoituksen, jokunen kolumnikin on tietenkin kirjoitettu aina niin valppaiden kolumnistien toimesta -toinen ei ole poikinut mitään itse tapahtuman uutisoinnin lisäksi. Lisäksi huomautan edelleen, että mainitsemani pikku ongelmat ympäröivissä pohjoismaissa eivät ole ylittäneet tänä vuonna uutiskynnystä ollenkaan -paitsi sen yhden kerran, jolloin toki muistettiin antaa ymmärtää, että ongelman ydin on lähinnä tanskalaisten Helvetin Enkeleiden suvaitsemattomuudessa.

Kumpikaan uutinen ei ole uskottava, koska molemmat ovat tapahtuneet erittäin hyvin valvontakameroin suojatuilla alueilla; itse asiassa Aleksilla on enemmän kameroita kuin millään muulla ulkoalueella Helsingissä (tai Suomessa) ja VR on juuri saanut valmiiksi erittäin laajan valvontakameralaitteistojensa uudistuksen, joka tietenkin on keskittynyt liikenteen solmukohdissa oleville asemille -kuten tapahtumapaikalle Espoon keskukseen. Lisäksi kummallakin tapauksella on pakko olla silminnäkijöitä; toisessa tyttöä auttanut nainen (ainakin) ja toisessa vartijat, joita lapsikaappausta yrittäneet ulkomaalaiset olivat säikähtäneet. Kumma juttu sinänsä että kummastakaan tapauksesta ei kuitenkaan ole muka mitään valvontakamerakuvaa saatavilla, eikä todistajanlausuntojakaan ja kummassakaan tapauksessa toimittaja ei ole jaksanut nostaa persettään Sanomatalon mukavalta tuolilta ajaakseen E-junalla Espoon keskukseen tai ratikalla Aleksanterinkadulle haastatellakseen vartijoita tai muita ihmisiä jotka tapaukset ovat nähneet tai nähdäkseen itse valvontakamerakuvia, joita itse asiassa on pakko olla olemassa noilta alueilta (vaikka poliisi ei niitä uutisoinnin mukaan löydä -syynähän ei siis voi olla se, että mitään ei ole edes tapahtunut).

Miksi näin sitten yleensä edes pitäisi tehdä? Siksi että somalitytön tapaus on saavuttanut niin sairaat mittasuhteet, että juttu pitäisi selvittää perinpohjaisesti jo senkin takia ja ulkomaalaisten toteuttama lapsikaappauksen yritys on niin pöyristyttävä rikos Suomen oloissa, että senkin todenperäisyys tulisi selvittää perinpohjin. Näillä tiedoinhan asia on siis niin, että Espoossa riehuu vapaana hullu sekä vaarallisen väkivaltainen lastenvihaaja; teossa sinänsä mikään ei viittaa rasismiin, ellei sitten ajatella että apinaksi kutsuminen on nimenomaan rasistinen termi -toisaalta jos näin ajatellaan, niin onko ajatus itsessään rasistinen? En minä ainakaan apinoita miellä samalle viivalle somalien kanssa(??) Ymmärtääkseni kaikilla ihmisillä on varsin vähän eroavaisuuksia apinoihin nähden -lähinnä peukalo-etusormi -ote ja pari kromosomia.

Toisaalta Helsingin keskustassa pyörii kolmen tummaihoisen, ulkomaalaisen miehen jengi, joka yrittää kaapata vauvoja. Ihan näin kansalaisen ominaisuudessa olen taipuvainen ajattelemaan, että jotain varmaan pitäisi tehdä -vai?

Mitä tekee Hesarin toimittaja? Ei reagoi toiseen juttuun mitenkään ja toisessa jutussa lähtee sitten mopedi aivan hanskasta: Mennään parikin kertaa somalitytön kotiin, haastatellaan asiantuntijoita, kirjoitetaan pääkirjoitus ja tuotetaan tekstiä niin maan perkeleesti.

Ymmärtäähän tuon: Suomi on niin rasistinen maa, että täällä hyökätään toistuvasti ja törkeästi maahanmuuttajien kimppuun joukkoliikennevälineissä -tuskin uskaltavat raukkaparat enää edes liikkua kotiensa ulkopuolella, jotain on siis tehtävä ja PIAN! Meidän kaikkien on syytä tuntea siitä suunnatonta, kollektiivista häpeää ja maailmantuskaa. Olkoonkin, että nyt ihan vain OLETETAAN tönäisijän olleen suomalainen.

Sen sijaan tummaihoisten henkilöiden suorittama lapsen kaappausyritys on varmaankin lapsen valvonnan laiminlyöneen isoäidin ihan oma vika -mitäs ei pidä suvustaan parempaa huolta. Noin ei pääsisi käymään, jos meillä olisi yhtä vahvat arvot kuin kehittyneemmillä kulttuureilla -vaikkapa sitten Afrikassa.

Kuriositeettina voi tietenkin todeta, että jos itse hoitaisin omia virkatehtäviäni siten, että alkaisin hillittömän höyryämisen vailla todisteita olevien puheiden perusteella ja käynnistäisin saatanallisen rallin ennen kuin edes tiedän yhtäkään puolueetonta faktaa asiasta -kuten Hesarin kaupunkitoimitus tuntuu tekevän- niin saisin ainakin kirjallisen varoituksen, todennäköisesti syyllistyisin virkavirheeseen ja mahdollisesti saisin myös kenkää.

Toimittajana on kyllä kiva olla -ei tarvitse kummemmin osata kirjoittaa, voi suoltaa tekstiä ihan fiilispohjalta sen kummemmin pohtimatta ja kansaan uppoaa kivasti. Kukaan ei perään hauku eikä kyseenalaista -ellei itse sitä erehdy tekemään ja miksi erehtyisikään?

Kotietsintä

Saamme alaovella "huoltomieheltä" avaimen. Aloitamme varovaisen etenemisen kohti toisen kerroksen ovea. Rappuun kantautuu kovaa huutoa; huorittelua, homottelua ja yleistä möykkää. Keskityn edessä olevaan tehtävään, enkä juurikaan kiinnitä huomiota meteliin. Nostan asetta pari senttiä kotelostaan, jotta se tarvittaessa tulee jouheasti esille, puristan aseen kylmää terästä kädessäni, se rauhoittaa -auttaa keskittymään. Varustereppu kolahtaa vaimeasti alempana portaikossa, vaatteet kahisevat. Ryhmitymme ennalta määrättyyn riviin sisäänmenojärjestyksessä; minä olen ensimmäinen, tehtäväni on edetä nopeasti olohuoneeseen, niin pitkälle kuin pääsen. Ryhmänjohtaja työntää avaimen hiljaa lukkoon, vilkaisen taakseni ja näen jännittyneitä, keskittyineitä kasvoja. "Onko valmista?" ryhmänjohtaja kuiskaa, nyökkään hiljaa, puristan asetta aavistuksen liian kovaa, siirrän painon etummaiselle jalalle, katson että olen seinän suojassa, valmistaudun syöksymään eteenpäin. Avain kääntyy hiljaa lukossa, ovi aukeaa nopealla tempauksella, syöksyn sisään: "Kotietsintä! Liikkumatta!" Havaitsen heti kaksi kohdehenkilöä olohuoneessa -suoraan edessä, silmäkulmastani näen kolmannen juoksevan portaita ylös yläkertaan, perässäni säntää kaksi virkamiestä käytävää oikealle, kohti keittiötä, kaksi portaita ylös pakenijan perässä, itse ryntään olohuoneeseen: "Pidä kädet näkyvillä! Pudota ne säätimet! HETI!" huudan huppariasuiselle ja lippispäiselle miehelle, jolla on kaksi kaukosäädintä käsissään. Oikealla puolellani on homssuisen näköinen nuori nainen kädet hupparinsa taskuissa. "Kädet näkyville! HETI! Kädet näkyville!" huudan. Nainen näyttää hämmästyneeltä, mutta ottaa kätensä esille, "Istu tuohon!" osoitan tuolia naisen vieressä. Käännän katseeni mieheen, joka aloittaa hillittömän ämpyilyn: "Ette te voi tolleen tulla toisten kotiin! Mitä vittua tää meinaa? Ei tää ees oo mun hima!" "Pudota ne säätimet! NYT HETI! HETI! PUDOTA!" -mies laittaa kaukosäätimet pöydälle. "ISTU ALAS!" huudan ja osoitan tuolia miehen takana. Mies näyttää uhmakkaalta, mutta istuu. Huomaan stressireaktion vievän ajatukseni mennessään, en keksi mitään järkevää sanottavaa, tiedän että minun on hallittava tilanne ja se ei onnistu tuppisuuna seisomalla, miehen ja naisen ei saa antaa pysähtyä miettimään hetkeksikään: "Mikä sun nimesi on?" kysyn, "Joonas" mies vastaa, "Mitä vittua tää meinaa? Onko teillä kotietsintälupa? Joku lupa pitää olla!" "Mikä sun nimesi on?", kysyn naiselta. "Rosa", nainen vastaa ja on huomattavasti rauhallisempi kuin mies, joka tuijottaa minua uhmakkaasti lippansa alta. Kollegat ottavat naisen hallintaansa, toinen kollega tulee ohitseni ja komentaa Joonaksen pystyyn ja laittamaan kädet selän taakse, kaivan käsiraudat vyöltäni ja hetken kuluttua Joonas on "nipussa", saattelemme hänet eteiseen, jossa tarkastamme Joonaksen taskut. "ASE! ETEINEN!" kollega huutaa, tempaan Joonaksen vyönsoljen alta Glock -pistoolin ja heitän sen lattialle, "HALLUSSA!" huudan. Kaivan vielä Joonaksen sukasta huumenyssäkän ennen kuin kuvitteellinen kuljetuspartio vie Joonaksen pois. Mietin, missä olen miehen nähnyt ennen.

Seuraa varsinainen etsintä, mikä ei ole sinänsä harjoituksen tarkoitus. Harjoituksen idea oli nimenomaan harjoitella sisäänmenoa ja kohdehenkilöiden haltuunottamista. Siitä huolimatta kekseliäät "huumekätköt" löytyvät rutiininomaisen pikkutarkassa etsinnässä alle viidessätoista minuutissa. Kolmannen miehen parvekkeelta heittämä nyssäkkä oli kopattu jo lennosta talteen.

Harjoitus keskeytetään ja kiinniotetut tulevat takaisin antamaan oman palautteensa. Silloin muistan, että "Joonashan" on ollut telkkarissa, Suolatuissa eläimissä -tietävät naiskollegat kertoa. Joonas kertoo, että hallinta oli hyvä. Hänen tehtävänsä oli ämpyillä vastaan mahdollisimman paljon, mutta käskytys oli kuulemma niin tehokasta, että hän katsoi parhaaksi taipua, jotta sisäänmenoharjoitus ei käänny voimankäyttöharjoitukseksi. Hänelle ei ollut kertaakaan syntynyt ajatusta, että hän olisi edes ehtinyt ottaa aseensa esille ilman vakavia seurauksia. Rosan mielestä myös hänet huomioitiin hyvin, mutta hänen tehtävänsä olikin olla enemmän Kyllä-henkilö.

Kuka omistaa Latvian?

Latvian nykyinen hallitus on tajunnut tukalan asian: 80% maan infrastruktuurista, tuotantolaitoksista, maanviljelystä, energiatuotannosta, satamista, raide- ja tieverkostosta on lainarahan kautta ruotsalaisten pankkien omistuksessa -he eivät vain tiedä, kuka omistaa ruotsalaiset pankit. Eikä sitä tiedä juuri kukaan muukaan. Paska homma. Kuka meidät omistaa? Kuka voi painaa meidät polvilleen? Mistä uhka tulee -vai onko uhkaa? Miten helvetissä tässä näin kävi?

Virolaista infrastruktuuria on rahoittanut suomalainen pankkijärjestelmä -tosin paljon maltillisemmin kuin ruotsalaiset Latviaa; osittain siksi virolaisilla menee paljon paremmin ja osittain siksi virolaiset itse omistavat paljon enemmän itse omaa maataan ja yhteiskunnallisesti merkittäviä toimintojaan.

Viime laman aikana nähtiin Suomessa mahtava omaisuuden uudelleenjako: Lainaraha sidottiin kiinteistöihin ja kiinteään omaisuuteen, koska rahan arvo oli syöksykierteessä. Silloin Suomeen syntyi superrikkaiden valtaeliitti.

Sama on nähtävissä nyt -talousoppineet, nuo kapitalistien juoksupojat, hokevat, että elvyttävää toimintaa ei pidä verottaa, jotta elvytystä ei vain vaaranneta. Sama omaisuuden uusjako on parhaillaan käynnissä. Lainarahaa, funny money:ia sidotaan kiinteään omaisuuteen -kiinteistöihin, tuotantolaitoksiin, infrastruktuuriin jne. Sitä, siis sen valtaeliitin, superrikkaiden, omaisuutta ei saa verottaa, jotta elvytys ei kärsisi -sen sijaan veronmaksajia ja työntekijöitä pitää verottaa. Se on heidän oman etunsa mukaista, jotta talous saadaan elpymään.

Irstas kapitalistisika A antaa toiselle samanlaiselle B:lle lainan, vekselin, jonka B antaa isommalla korolla takaisin A:lle, joka antaa sen taas isommalla korolla takaisin B:lle ja sitä vastaan B saa pankista uuden lainan ns. funny money:ia, jolla voi taas ostaa jotain kivaa -vaikka kivitalon Annankadulta. Näin se homma etenee ja itse asiassa ihan ilmaiseksi. Hiukan tarvitsee vaan alkupääomaa.

Kun kysyy tavalliselta ihmiseltä mieltääkö tämä harmaassa tyylikkäässä puvussa istuvan miehen rikolliseksi vai ymmärtääkö tämä ko. henkilön toimet vain niin, että se jotenkin kuitenkin on laillista, niin noin 98% ihmisistä on sitä mieltä, että kyllähän se ihan rehellinen liikemies on ja jos jotain väärää on tehnyt, niin ihan varmasti vain on käsittänyt jotain väärin...

Kysypä niiltä samoilta ihmisiltä, mitä mieltä he ovat miehestä, joka naamioituneena ryöstää pankin...

Ja mitähän vittua täällä nyt taas on tekeillä??

Kannattaa tutustua seuraavaan blogikirjoitukseen:
Herra Kerosen Blogi

Tosin kirjoituksen lopussa oleva linkki piraattipuolueenkin blogiin kannattaa tsekata, sieltä paljastuu, että on se Jiri Keronenkin jotkut asiat tulkinnut turhan synkästi. Pääasiassa MINUA kiinnostaa kuitenkin se, että ainakin kuvittelen seuraavani Suomen valtamedioita aika tiiviisti, enkä ole ikinä tällaisesta kuullutkaan -siitä huolimatta muualla tunnutaan käyvän, ihan aiheellisesti, tällaisesta lähinnä natsi-Saksan, Pohjois-Korean ja Neuvostoliiton lainsäädännön mieleen tuovasta direktiivistä melkoisen kiivasta keskustelua.

Joskus olin itsekin sitä mieltä, että idunpurijahipit ovat jotenkin vainoharhaisia urpoja salaliittoteorioineen, mutta nykyisellään minua alkaa ihan oikeasti kiinnostaa, miksi vapaa tiedon kulku ja todellinen kansalaisvaikuttaminen vapaan mielipiteenvaihdon muodossa koetaan poikkeuksetta valtaeliitin taholta niin pelottavaksi ja suureksi ongelmaksi, että siihen on puututtava hinnalla millä hyvänsä.

Totta kai rikollisen materiaalin levittäminen netissä on torjuttava, mutta kaiken liikenteen rajoittaminen ja kontrolloiminen on siitä aivan liian kova hinta, jota ainakaan minä en ole valmis maksamaan.

Fundamentalistin kiirastuli.

Kollegani L.A, josta aiemminkin olen puhunut, istuutuu samaan pöytään minun, J.K:n ja J.S:n kanssa. En oikein hahmota, mistä keskustelu alkaa, mutta havahdun J.K:n todetessa, että kristinusko on siitä kiva, että saa tehdä vaikka mitä syntiä, mutta silti saa aina armon. L.A tarttuu tähän heti ja tivaa, mistä moinen käsitys on kotoisin. J.K kertoo lukeneensa sen monestakin kohdasta raamatusta, jonka on lukenut läpi pariinkin otteeseen. L.A on sitä mieltä, että J.K on ymmärtänyt täysin väärin; jos ajatellaan, että pelastuminen edellyttää vaikka tuhatta hyvää tekoa, niin ihminen pääsee parhaimillaankin ehkä vain 0,1:een koko elämänsä aikana, kukaan ei voi saavuttaa "täysiä pisteitä". Jeesus on se todellinen, kuoleman voittanut hyvä ihminen (joka on tavoittanut tuon 1000 täytettyä tekoa), johon ihmisen tulee itseään peilata ja pyrkiä samaan. J.K on sitä mieltä, että jos ääreellinen ihminen saa tietää voivansa joskus yhtyä äärettömään, niin ihminen muuttuu, eikä ole enää äärellinen. Toisaalta äärellinen ei ikinä voi yhtyä äärettömään ja niinpä on suurta kusetusta edes tarjota sellaista vaihtoehtoa äärelliselle ihmiselle käyttäen keppihevosena jotain Jeesusta. L.A silminnähden kiihtyy, niska punoittaa ja hän sotkeentuu sanoissaan käydessään kovaa puolustustaistelua tätä harhaanjohdettua piruparkaa vastaan. J.K:sta on sairasta, että lähes kaikki maailman uskonnot haluavat kontrolloida ihmisten panemista, joka on ihmisen perusvietti. Heti kun ihmisen mielessä syntyy "halu" hän sortuu syntiin tai itsesaastutukseen, molemmat ovat J.K:n mielestä sairaita yrityksiä kontrolloida ihmisiä ja yksinkertaisia vallankäytön välineitä, koska näistä "synneistä" voi vapautua vain ko. uskonnon jonkun pääoppineen tai muun gurun siunauksella. J.K:n tykitys jatkuu: Jumala on kaikkivoipa ja näkee kaiken -koko ajan, Hän asettaa kymmenen käskyä, joita rikkomalla joudut helvettiin ja ikuiseen kadotukseen/kidutukseen, mutta silti Hän rakastaa sinua. Jumala on kaikkivoipa, mutta silti hän tarvitsee rahaa, koska jostain syystä Hän ei pysty sitä itse handlaamaan... L.A ei suostu myöntämään tappiotaan, vaan jatkaa urheasti puolustustaistoaan. Emme oikein tiedä J.S:n kanssa, että mihin pitäisi katsoa. Mieleeni tulee, että meidän firman pisteytysjärjestelmä on siis ilmiselvästi Jumalan luoma, koska kukaan ei voi todellisuudessa saavuttaa täysiä pisteitä, ymmärrän kuitenkin olla sanomatta sitä ääneen.

Myöhemmin tivaan J.K:lta että mitä hän toista noin piinaa? J.K pyytää minut todistajaksi, jos hän joutuu joskus käräjille työpaikkakiusaamisesta.

Kuin veistä haavassa kääntäen seuraavan tunnin luennoitsija kertoo heti alkuun vitsin:

Pappi otti kyytiinsä liftaritytön. Tytöllä oli minihame ja kohta pastori oli kiusauksessa jota ei voinut vastustaa. Käsi kävi tytön polvella, muka vahingossa, mutta pian se alkoi lipsumaan yhä useammin vaihdekepiltä tytön reidelle ja jäikin sinne. Tyttö alkoi sopertamaan:"Luukas 13:24, voih, muista Luukas 13:24." ja menee aina vain punaisemmaksi poskiltaan. Pappi hillitsi itsensä ja huulta purren,tiukasti tiehen tuijottaen ajoi perille. Tyttö jäi kyydistä, heitti merkitsevän katseen ja kiitteli kyydistä. Pappi ajoi suoraa päätä kotiinsa ja etsi raamatun josta lukee: Luukkaan evankeliumi: 13:24 "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta,sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.

Opetus: Pidä itsesi ajan tasalla työhösi liittyvissä asioissa, muuten saatat menettää monta tilaisuutta.

...ja lisää vielä vinosti hymyillen, että: "Olen niin kovin uskonnollinen ihminen, niin ajattelin nyt sitten laittaa tällaisen tähän alkuun ja tämä johdattaakin meidät päivän aiheeseen..."

Eräs oikeudenkäynti -loppunäytös.

Miljoonaluokan keräyshuijauksesta vankeutta

Julkaistu 09.04.2009 13:16 (päivitetty 15:50)

Helsingin käräjäoikeus on tuominnut kuolemansairaiden lasten nimissä rahaa keränneen Jari Arvi Antero Lepän kahdeksi vuodeksi ja seitsemäksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen muun muassa törkeästä petoksesta. Mies määrättiin myös liiketoimintakieltoon viideksi vuodeksi.

Toisen miehen syyte avunannosta törkeään petokseen hylättiin.

Jutussa langetettiin lisäksi kolmannelle miehelle 10 kuukauden ehdollinen vankeustuomio törkeästä kirjanpitorikoksesta. Myös hänet määrättiin viideksi vuodeksi liiketoimintakieltoon.

Oikeus tuomitsi päätekijän maksamaan valtiolle rikoksilla saatu taloudellinen hyöty, yhteensä 1 708 469 euroa.

Juttu liittyi kuolemansairaiden lasten nimissä tehtyyn massiiviseen Make a Wish -keräyspetokseen. Syyttäjän mukaan useat ihmiset lahjoittivat useiden vuosien kuluessa miltei kaksi miljoonaa euroa vakavasti sairaiden lasten hyväksi ja heidän viimeisten toiveidensa toteuttamiseen. Syyttäjän mukaan kerätystä rahasta meni tähän kuitenkin vain murto-osa.

MTV:n uutiset kertoi Make a Wish toive ry:n hämärästä varainhankinnasta ensimmäisen kerran jo vuonna 2002. Lisäksi 45 minuuttia -ohjelma on seurannut Jari Lepän hyväntekeväisyysbisneksiä useissa eri raporteissa.

(MTV3)

Tämä kannattaa lukea.

Vaikka et muuten harrastaisi hyvien blogikirjoitusten seuraamista, niin tämä kannattaa ihan oikeasti lukaista ajatuksella läpi:

http://halla-aho.com/scripta/pahoitteluni.html

Minua ei enää naurata kyllä yhtään tämä touhu.

POLVISTU!

Kollegani P (nimi muutettu), joka ei siis tee samaa työtä kuin minä, mutta jonka työnantaja on sama, kertoi että heidän taloyhtiössään vaikuttaa poika, jolle vanhempansa ovat ostaneet kolme muovikuulapyssyä. P:n poika oli kertonut, että tämä naapurin poika oli pakottanut, sillä muovikuulapyssyllä uhkaamalla, hänet polvistumaan maahan. P paheksuu ja suunnittelee ottavansa pyssyn pojalta pois -jos jatkossa näkee ko. toimintaa. Saa tulla vanhempiensa kanssa sitten hakemaan aseen pois, P tuumaa.

Minua alkoi vituttamaan.

Aseet kiinnostavat lapsia -erityisesti poikia, sille ei voi mitään ja realistisuutensa ansiosta muovikuula-aseet olisivat oivallinen keino opettaa lapselle turvallisesti, miten asetta pitää käsitellä. Pelkkinä leluina ne ovat vaarallisia, koska muovikuula lähtee niistä voimakkaan jousen lennättämänä ja totta kai se ennen pitkää lentää jotakuta silmään. Kalleimmissa versioissa on vielä jotain paineilmasovellutuksiakin. En sano, että aseenkäsittelyoppi olisi lapselle jotenkin ensiarvoisen tärkeää, mutta kun pyssyt nyt tenavia kiinnostavat kuitenkin, niin jos niitä saa käpistellä rauhassa, aikuisen neuvoessa ja selittäessä, ne eivät enää kiinnosta pakkomielteenomaisesti. Ne eivät myöskään ole mitään pihojen leikkikaluja, vaan ennemminkin vanhemman ja lapsen yhteisesti käyttämiä harjoitusvälineitä. Lisäksi ne maksavat jopa sata euroa kappale, eli jos vanhemmat ovat niitä lapselle kolme ostaneet, niin kertoo se vanhemmistakin jotakin, joten P:n suunnitelma sotkea vanhemmat asiaan, tuskin auttaa mitään.

Lapset myös aina leikkivät sotaa, rosvoa ja poliisia jne. Sitä ei voi estää, eikä muuksi muuttaa.

Mutta, liian moni tässä maailmassa kuvittelee olevansa kova jätkä pidellessään asetta kädessään. Omalta osaltaan sen mahdollistaa se, että niin monet ihmiset eivät ole oikeaa asetta nähneetkään ja he pelkäävät aseita lähes hysteerisesti. Minua vituttaa se, että lapsi oppii pienestä asti siihen, että hän voi pakottaa jonkun maahan polvilleen pelkästään uhkaamalla jollakin esineellä. Ilman tuota irrationaalista pelkoa voitaisiin moniin tilanteisiin reagoida aivan toisin. Sekä todellisessa elämässä että erityisesti leikkiaseiden maailmassa. Mikäli "leikki" ahdistaa P:n poikaa, hänen ei pidä mennä siihen mukaan, jos hän silti niin tekee, vaikka ei haluakaan "leikkiä" mukana, niin naapurin pojan saama signaali on täysin väärä. Hän luulee, että jokin esine antaa hänelle vallan ja voiman pakottaa muut tahtoonsa. Ainoa oikea reagointitapa sellaiseen tilanteeseen niin lapsena kuin aikuisenakin on ottaa se esine pois.

Myyrmäessä joku 13 -kesäinen räkänokka oli heilunut puukon kanssa ja uhonnut jollekin kuusikymppiselle äijälle, joka oli lähtenyt pakoon. Muistan uutisen ja muistan miettineeni, kuinka tuollaiselta kakaralta pitäisi tempaista se perhosveitsi pois ja alistaa se pentu -ei suinkaan paeta, jolloin kakaran harhaluulo omasta vallastaan muihin vain lisääntyy. Se kakara pitäisi pyöräyttää johonkin kuralätäkköön rähmälleen ja pitää siellä siiheksi kunnes se tajuaa pyytää kauniisti, että josko pääsisi pois. Lasten ja koirien kasvatus ei loppuviimeksi paljoa eroa toisistaan; näytetään rajat, pidetään niistä kiinni ja tarpeen niin vaatiessa alistetaan. Näytetään kuka loppuviimeksi määrää, se määräysvallan selkeä osoittaminen on ensiarvoisen tärkeää, jos lauma (perhe) aikoo selviytyä kriisitilanteista. Jos ja kun vanhemmat, päiväkoti ja koulu eivät niitä rajoja osoita, niin sen tekevät aikanaan vartijat, armeija ja poliisit. Sitten sattuu, mutta sitten myös alistuu noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä -yleensä jonkin fyysisen ärsykkeen pakottamana. Mitä myöhemmin ne rajat osoitetaan sitä pahempi se on sekä yksilölle itselleen että yhteiskunnalle ja kaikille ympäröiville, täysin viattomille ihmisille. P:n sukupolvi ei sitä tajua, koska siinä yhteiskunnassa, jossa hän ja muut ikäisensä ovat kasvaneet, eivät kakarat hyppineet silmille. Ja mistähän se voisi johtua? Siitä, että tenaville näytettiin, missä se kaappi seisoo. Ei tullut mitään kinaa siitä, miten pitää olla ja elää. Ihan pienten lasten kasvattamisessa pidetään tärkeänä sitä, että he saavat kokea myös pettymyksiä, jotta he oppivat, että kaikkea mitä haluaa ei saa. Mihin helvettiin se kultainen sääntö muka katoaa, kun pentu alkaa olemaan enemmän itsenäinen yksilö?

Näitä pohdiskeltuani lähetin P:lle videoklipsin Youtubesta:

Krav Maga -ratkaisu


Videoklipsissä näytetään miten Krav Magassa suhtaudutaan siihen, että joku pakottaa sinut aseella uhaten polvistumaan. P:n harkintakyky näissä asioissa ei ole niitä ihan parhaita ja niinpä hän näytti klipsin vaimokkeelleen, joka on varsin hurmaava ja mukava nainen, mutta ilmeisesti hiukan erilaisen huumorintajun omaava kuin minä ja omaani nähden "hiukan" erilaisen maaimankatsomuksen mukaan elävä taiteilijasielu, joita maailma toki tarvitsee ja siksipä hän on nyt sitä mieltä, että MINÄ olen hullu. Siis täysin sairas ihminen, joka kenties tarvitsisi jonkinlaista (psyykkistä) hoitoa. Huvittavaksi asian tekee se, että heidän naapurustossaan on viimeksi ihan oikeasti ammuskeltu, käytetty huumeita sekä asuttu ruumiin kanssa (ei siis suinkaan sillä suunnalla, missä minä asun, kuten voisi olettaa, vaan heidän taloyhtiössään, joka on ns. paremmalla alueella). Olen ennenkin pohtinut kuinka pussi päässä ihmiset voivat elämäänsä elää. Aivan omassa elinpiirissä tapahtuu vakavia väkivallantekoja ja silti jokin ihmeellinen sisäinen humanisti on sitä mieltä, että väkivallan kohdistumista itseensä (tai lähimmäisiinsä) ei kannata edes miettiä ja siihen varautuminen ainakin on täysin sairasta.

P:n (ja muiden henkisten humanistien) suhtautuminen tuollaiseen ratkaisumalliin, jota Krav Maga -kouluttaja klipsissä tarjoilee, on huvittuneen tuomitseva. On vainoharhaista ja naurettavaa harjoitella tuollaista -jotenkin oireellista. Oireellista siinä mielessä, että on jotenkin mieleltään sairas, kun harjoittelee selviytymään välittömästi henkeään uhkaavasta tilanteesta. Ehkä totta toinen puoli, mutta minä näen asian hiukan toisin. Jos P:n poika olisi menetellyt kyseisessä "leikissä" noin kuin tuossa harjoituksessa, niin naapurin poika olisi voinut oppia jotakin tärkeää -ihan ilman, että soppaan vedetään vanhemmat tai poliisi mukaan (P harkitsi vaihtoehtona myös poliisille soittamista, jos näkee pihalla pojan "aseen" kanssa -syntyvä hässäkkä olisi muka pojalle malliksi ja opiksi).

Toinen seikka on se, mitä lajia harjoittelematon ei tietenkään voi tajuta; kyseisen kaltainen tilanne voi olla arkipäivää Israelissa, mikä on sikäli surullista, mutta Suomessa tuon harjoitteen pääasiallinen anti on kuitenkin opettaa harjoittelijalle, että kaikkein epätoivoisimmassakin tilanteessa kannattaa yrittää jotakin -se taas on Magassa keskeinen ajatus. Erilaisilla harjoitteilla nostetaan stressinsietokykyä, mikä taas parantaa kaikkia suoriutusmismahdollisuuksia, kaikissa uhkaavissa tilanteissa. Mikäli mm. ihmisen pulssi nousee liian korkeaksi pelon, tai muun syyn takia, hän ei enää kykene toimimaan. Pelkonsa hallitseminen on itse asiassa sydämen sykkeen hallintaa. Mitä enemmän harjoittelee itseään stressaavia tilanteita (vaikka sitten vain eläytymällä niihin erilaisissa harjoituksissa) sitä rauhallisemmin niihin oppii suhtautumaan ja sitä alhaisempana syke säilyy; ja (ylläripylläri) sen paremmin pystyy selviytymään kaikista vaarallisista tilanteista.

Perusasia on se, että täysin yllättävä, voimakas hyökkäys saattaa kääntää tilanteen kulun aivan toiseksi. Uskaltaisin väittää, että lähes kenelle tahansa on melkoinen kynnys ampua/lyödä toista ihmistä ja tätä kynnystä voi kohde itse joko korottaa tai madaltaa. Mikäli aseella uhkaamalla pakotat toisen polvilleen (koska olet jo kakarana oppinut, että ihmiset tekevät niin, kun osoitat heitä "aseella"), niin tilanne alkaa ikäänkuin elämään omaa elämäänsä -sinun on tavallaan "pakko" viedä aloittamasi typeryys päätökseen, koska erilaiset ratkaisumallit alkavat katoamaan edestäsi.

Muistanette kaksi poliisia Kapteeninkadulla? Entäpä, jos he eivät olisikaan polvistuneet, vaan he olisivat ottaneet omat aseensa koteloistaan ja tähdänneet Christensseniä? Olisiko Steen ampunut? Ei välttämättä. Tilanne karkasi siihen, että hän oli kahden polvillaan olevan poliisin selän takana, ase kädessä. Hän oli lähtenyt tielle, josta ei enää ollutkaan pakko peräytyä, ei ehkä edes voinut; jos hän olisi kohdannut kaksi päättäväistä poliisia, jotka eivät olisikaan suostuneet tekemään mitä hän määrää, niin hän olisi voinut vielä tajuta antaa periksi. Hänet olisi voitu alistaa henkisesti ja fyysisesti ja tämä olisi tarjonnut hänelle itselleen "kunniakaan" pakotien käsistä riistäytyneestä tilanteesta. Ehkä. Nyt hän istuu loppuikänsä vankilassa ja kaksi ihmistä on kuollut hänen takiaan.

Jokelassa ja Kauhajoella selkeä fyysinen väkivalta olisi voinut säästää lukuisia ihmishenkiä. Kuka helvetti sen määrää, että asetta pitelevä idiootti on jotenkin voittamaton? Kun et vaan tee niin kuin se sanoo, heität kirjalla, puhelimella, tuolilla, millä tahansa käteen osuvalla, syöksyt kohti ja karjut, pidät vaikka tuolia edessäsi suojana; edellisellä viikolla aseen saanut, ameijasta pois potkittu urpo varmasti säikähtää ja hätääntyy eikä todennäköisesti osu liikkuvaan maaliin (mikä muuten on helvetin vaikeaa) ja vaikka osuisikin, niin yhteen .22:sen osumaan ei kuole, nappaat pyssystä kiinni ja lyöt turpaan, potkit munille ja -aivan oikein- alistat sen idiootin. Miksi niin toimiminen olisi jotenkin naurettavaa? Minusta on naurettavaa jäädä pulpetin alle kyhjöttämään ja odottamaan, että apina saa ladattua ja tähdättyä rauhassa. Olisiko se sitten oikein? Pitääkö nykyihmisen olla valmis uhraamaan oma terveytensä tai henkensä ollakseen "hyvä ihminen"? Väkivalta synnyttää vain väkivaltaa ja kierre on loputon -voin katkaista kierteen alkuunsa uhraamalla itseni -niinkö se menee?

Niinpä minusta nykyajan koululaisille todellakin pitäisi opettaa, mitä tehdä kun joku tähtää aseella. Heillä on nimittäin Suomessa saatananmoinen tilastollinen todennäköisyys joutua tapetuksi ampumalla.

Toinen kollegani JL opetti tyttärelleen, miten nyrkkejä pitää pitää, miten suojataan omaa päätä ja miten lyödään. Tytär oli siis alle kouluikäinen. Tämän hän teki huomattuaan tytön tapailevan erilaisia lyöntejä (mistä lie oppinut) ja JL ajatteli, että parempi opettaa likka lyömään heti alkuun kunnolla ja oikein. Kerran sitten ystäväpariskunta oli kylässä ja ystäväpariskunnan typerä poikalapsi alkoi kiusaamaan JL:n tytärtä, kuten pojilla kai on tapana. No, likka nappasi kundia nyrkillä nenään ja (yllätys) ei poika kiusannut enää. Uskallanpa veikata, että JL:n tytärtä ei myöhemmälläkään iällä ihan ensimmäisenä raiskata tai puristella tisseistä, koska hän on jo lapsena oppinut siihen, että kaikkeen ei tarvitse alistua -jokainen vetää itse omat rajansa. Onko se jotenkin huono oppi isältä tyttärelle? Saako JL:n tytär nyt jotenkin huonommat eväät kohdata maailma? Onko hän nyt jotenkin väkivaltainen? Sairas? Tuskin.

p.s. Pariisilaisen koulun pihalla namusetä yritti viedä 8-vuotiaan tytön väkisin autoonsa noin viikko sitten. Tyttö nosti kamalan metelin, potki ja hakkasi. Tytön luokkatoverit huomasivat tämän ja karkasivat kaikki lastenraiskaajan kimppuun hakaten ja potkien. Pedofiili joutui pakenemaan paikalta. Miettikää isät ja äidit sitä. Jokainen -teidän lapsennekin- asettaa itse ne rajat, joita ei kenelläkään ole lupa ylittää. Toisen posken kääntäminen on SAIRASTA -ei itsensä puolustaminen.

Naapuri

Kiirehdin kotiin, jotta ehdimme perjantain treeneihin. Treeneissä on aiheena syleilyotteista vapautuminen ja K loukkaa selkänsä. Lauantaina nukumme pitkään ja arvomme pitkälle iltapäivään, jaksaisimmeko lähteä elokuviin -Rööperi on vielä näkemättä. Saunasta tullessamme olen huomaavinani makean tuoksun, jonka alkuperää en osaa määrittää, mutta en myöskään ole sitä ennen rapussa haistanut. Vieno tuoksu katoaa ja jälkeenpäin en ole varma, haistoinko yleensä mitään. Emme lähde elokuviin, vaan tilaamme pitsat ja katsomme Pasilaa DVD:ltä.

Sunnuntain treenit jätämme väliin K:n kipeän selän takia ja menemme sen sijaan katsomaan sen Rööperin. Yllätyksekseni K piti siitä ja omastakin mielestäni se oli erittäin hyvä. Käymme Chico's:issa syömässä hampurilaiset ja juomassa pari siideriä. Keskustelemme siitä, missä Punavuori oikeastaan on ja miksi elokuva taas oli kuvattu Kalliossa. Rööperi on jo liian hienoa seutua lestinheittäjien tarinan kulisseiksi. Illalla käymme mutsilla kahvilla ja asennan hänen koneeseensa Nokia PC -suiten.

Maanantaiaamuna K rientää salille ja minä lähden vasta tuntia myöhemmin koululle, jossa minulla on kirjanpitoa ja erilaisia yritysmuotoja käsittelevä kurssi torstaille asti.

Tiistai-iltana olemme vihdoin päässeet taas treeneihin asti ja K:n isä heittää meidät kotiin.

Koko tämän ajan vastapäisen huoneiston vanha eläkeläismummu on maannut kuolleena eteisen lattialla -parin metrin päässä meistä. Hänen jalkansa olisivat näkyneet, jos olisi kurkistanut postiluukusta sisään, kuten tiistai-iltana rapun edessä kohtaamamme poliisipartio heti ensitöikseen teki.

Sodan käynyt mies.

Siirrän pienen nostonupin etuasentoon -sarjatulelle. Otan tukevan otteen kahvoista, vielä viimeinen vilkaisu tähtäimeen, painan molemmilla peukaloillani leveän, neliönmuotoisen levyn pohjaan asti; ase potkaisee jalustallaan, pureutuu syvemmälle pehmeään hiekkaan, kuuluu jotenkin pyöreä ja täyteläinen "dhud" ja heti perään uudelleen: "Dhud, dhud, dhud...". Näen selvästi mustien, pitkulaisten mötiköiden erkanevan aseen suulta, niitä voi seurata katseellaan hyvin kauas; ensimmäinen harmaa räjähdyspilvi tussahtaa kaukana edessä näkyvällä luodolla, toinen, kolmas, ääni kiirii korviini: Kipakka pamahdus, terävä ääni kiven murskautuessa. Viimeinen kolmestakymmenestä kranaatista lähtee matkaan, yhtenäinen räjähdysten matto leviää kallioiselle luodolle ja taukoamaton jyrinä kiirii aukean yli. Vasemmalla toinen kranaattikonekivääri avaa tulen samalle luodolle: "Dhud, dhud, dhud, dhud...". Uusi räjähdysten peitto, muu komppania aloittaa tulituksen lähemmällä olevia maaleja kohti, raskas konekivääri kylvää valojuovia "rauhallisesti" nakuttaen, kymmenet rynnäkkökiväärit rätisevät, raskas sinko sylkäisee kranaattinsa edessä häämöttävän panssarivaunun kylkeen. Vihollisen tykistökeskitystä osoittavien räjähteiden huumaava ääni kuuluu takaani, kevyet konekiväärit rätisevät molemminpuolin. Vähitellen kaikki maalit, "jantterit", on kaadettu moneen kertaan, panssarivaunun raato on vielä enemmän raato, luodolle asetetut vaneri- ja muovimaalit ovat aikaa sitten kadonneet räjähdyspilvien alle, ruudinhaju ja savu leijaillee hiljentyneen maiseman yllä. Luonto pidättää henkeään, mistään ei kuulu enää mitään. Aikaa on kulunut vain muutamia minuutteja, mutta komppanian puolustusammunnan voima on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Jo oma aikaansaannokseni -kymmenien neliöiden kuoleman kenttä kahdensadan metrin päässä olevalla luodolla- sai minut ajattelemaan, että tuolla edessä ei olisi nyt hyvä olla. Todellisessa tilanteessa olisin juuri murhannut kymmeniä ihmisiä, alle minuutissa.

Huomasin miettineeni silloin ja mietin edelleen, kuinka iloinen vaarini olisikaan ollut, kun olisin tupsahtanut hänen viereensä Kannaksen juoksuhautoihin kranaattikonekiväärini kanssa. Tuo nimenomaan elävää voimaa -siis ihmisiä- vastaan kehitetty tappokone olisi niittänyt uudelleen ja uudelleen kohti syöksyvät vihollismassat maahan ennen kuin he olisivat edes kunnolla nähneet tähdätä vaariani. Nyt vaarini ja hänen toveriensa piti odottaa kylmähermoisesti jotta vihollinen oli kyllin lähellä ja sitten yksitellen, yksittäisten kiväärien tulella, kaataa vihollinen yksi kerrallaan. Jokunen harva konekivääri siellä täällä hiukan helpotti painetta, mutta kyllä komppanian tulivoima oli säälittävä vielä vuonna 1939. Nykyään yksi ainoa rynnäkkökiväärillä varustautunut mies pystyy ampumaan hetkessä saman määrän kiväärikaliberin ammuksia kuin ennen kolmekymmentä miestä.

Vaarini ei paljoa sota-ajoista puhunut, mutta tarpeeksi kuitenkin. Vaari oli pioneeri -he etenevät ensimmäisinä hyökkäyskärjen tuntumassa purkaen miinoitteita ja raivaten esteitä. He myös lähtevät viimeisinä tehden niitä esteitä, tuhoten rakenteita ja miinoittaen kaiken ympärillään. Hyökkäysvaiheessa, Karjalan kannaksella, vaarin ryhmä oli pysähtynyt karjalalaiseen taloon ruuantekoon. Hellaan oltiin laittamassa tulta, kun vaarini huusi suoraa huutoa jähmettäen kaiken liikkeen. Hellan tulipesä oli työnnetty täyteen räjähteitä ja vaarini huomasi sytytysmekanismin, joka olisi räjäyttänyt hellan luukut avattaessa. Ilman sitä huutoa ei minuakaan olisi.

Rovaniemen juna-asemalle oli jätetty tavaravaunu. Saksalaiset olivat sen jättäneet, poltettuaan koko kaupungin ja paetessaan kohti Norjaa. Vaunun ovet olivat auki, sisällä oli suklaata ja säilykkeitä. Koko kaupungissa ei ollut ruokaa tarpeeksi kenellekään -ei naisille, lapsille, eikä sotilaille. Junavaunun ympäristö oli täysin miinoitettu. Vaari tovereineen sitoi narun polkupyörään ja heitti sen uudelleen ja uudelleen vaunun luo, vetäen narusta sen aina takaisin. Pyöränraato räjäytti kaikki miinat joihin osui -kuten sanottua, miinatkaan eivät olleet niin tehokkaita siihen aikaan kuin nykyään. Muodostui turvallinen käytävä, jota pitkin pioneerit pääsivät hakemaan ruokaa vaunusta.

Kerran lapsena herättelin vaaria mökillä, mies kiepsahti kärppänä ympäri ja tuijotti minua, täysin hereillä, silmillä joiden katsetta en unohda ikinä. Jo silloin, hyvin pienenä, tajusin että noiden silmien takana oli tappaja, joka oli valmis repimään kurkkuni auki heti. Pian katse sammui ja muuttui tutun vaarin lempeäksi, vanhan miehen katseeksi ja lähdimme nostamaan verkot, mutta sinä hetkenä tajusin, mitä sota ihmiselle tekee.

Eräänä loppukesän päivänä olimme lapsuudenkotini parvekkeella Vuosaaressa kun vaarini sanoi, kaukaisuuteen tuijottaen: "Tänä päivänä sai antaa harmaat pois". Kun kysyin, mitä se tarkoittaa, hän vastasi: "Sota loppui. Sai vihdoin lähteä kotiin".

Lyhyt aika, jonka sain viettää vaarini kanssa, siirsi minulle tärkeän perinnön: Sodan nähneen ja kokeneen miehen sielunmaiseman. Ylpeyden ja periksiantamattomuuden, lujuuden ja velvollisuudentunteen, mutta myös tietoisuuden siitä, että sotaa tulee välttää viimeiseen asti, siinä ei ole mitään hienoa, eikä sankarillista, se tuhoaa ihmisen henkisesti ja usein ruumiillisestikin. Sota on liian pahaa kuvailtavaksi sellaiselle, joka ei itse ole sitä kokenut, mutta jotakin johon on pelotta ryhdyttävä, jos muu ei auta. Omastaan saa pitää kiinni.

Se on tärkeä perintö. Se on osa Suomalaista sielua. Minun sukupolvellani se perintö on, miten sen voi välittää meidän jälkeemme tuleville? Niille, jotka eivät ole itse koskaan jutelleet sellaisen kanssa, joka on kokenut sodan? Kun on katsonut silmiin ihmistä, joka on kokenut oman elämänsä, rakkaansa, kotikaupunkinsa, maansa, yhteiskuntajärjestelmänsä ja tulevat sukupolvet niin tärkeiksi, että on ollut valmis nousemaan tykistökeskityksen jälkeen poterostaan, nostanut kiväärin poskelleen, tähdännyt kylmin silmin kohti juoksevaa ihmistä ja ampunut, tappanut uudelleen ja uudelleen, niin ymmärtää jotakin. Ymmärtää sen, että ihan aina ei saa tehdä niin kuin haluaa -joskus yhteisön edut menevät yksilön etujen edelle -millä sen selität langanlaihalle idunpurijahipille, joka "kieltäytyy aseista"? Millä sen selität urpolle, joka ihmettelee mihin reserviläisarmeijaa "muka" tarvitaan? Millä sen selität ihmiselle, joka "pelkää aseita"? Millä sen selittää omalle pojalleen, jos sellainen joskus on sitä kysymässä?

Millä sen selittää työnantajalle, joka ei tunnu ymmärtävän edes sitä, miksi olen töissä siellä, missä olen.

Joku roti sentään.

Aseistautunut kansa on demokratian paras tae -sanotaan. Ei niin väärin, ettäkö ei jotain tottakin.

Lahtarien kätyrit, menestyneet liikemiehet, Elinkeinoelämän keskusliitto jne. oli ihmeissään ammattiyhdistysliikkeen gonahduksesta hallituksen eläkepäätöstä vastaan. "Hallitushan vain käyttää valtaa, jonka kansa on sille vaaleilla antanut" -sanottiin. Aika köykäinen perustelu. Ei eduskuntavaalit nyt kuitenkaan anna täysin avointa valtakirjaa tehdä ihan mitä vain sattuu laduilla mieleen tulemaan. Kun KAIKKI ammattiliitot -siis lähes kaikki äänestäjät (moni liittyy ammattiliittoon jo opiskellessaan ja moni on jäsen vielä eläkkeelläkin) - ovat asiasta eri mieltä, niin onhan se nyt saatana, jos länsimaisessa demokratiassa sen yli käveltäisiin ihan noin vain. Joku roti nyt kumminkin.

Epäillyttävä oli kuitenkin vastatarjouskin -eläkeiän nostaminen kolmella vuodella. Siitä jäi kuitenkin maku, että se olisi toteutuessaan vapaaehtoisempi juttu. Katsotaan -hiukan vielä epäilyttää, mutta uskoni ay-liikkeeseen palautui ainakin palasen verran...

Pari valikoitua kysymystä.

Alla Hesarin netistä marraskuusta tähän päivään pomittuja, valikoituja kysymyksiä ja vastauksia. Luulisin vastaajien edustavan aika heterogeenisesti tämän maan kaupunkilaisia, äkkinäisempi voisi siis kuvitella, että varsin selkeät prosentit puolesta tai vastaan olisi melkoisen suuntaa-antavia koko kansaan -vai?

************************************************

Onko eläkeiän nosto oikea tapa varmistaa valtion rahojen riittäminen?
Hallitus päätti tiistai-iltana, että vanhuuseläkeiän alaraja nostetaan nykyisestä 63 vuodesta 65 vuoteen.

Kyllä 21%
Ei 79%

Vastanneita 8698

***********************************************

Onko Lex Nokia valmisteltu arveluttavin perustein?
Sähköisen viestinnän tietosuojalain Lex Nokian valmistelua on kritisoitu voimakkaasti. Lainsäätämiseen epäillään liittyneen uhkailua, painostusta ja tietämättömyyttä. Itse lakiesitystä on pidetty perustuslain vastaisena. (Lakiesitys antaa työnantajalle viranomaisia suuremmat valtuudet työntekijöiden sähköpostiliikenteen tunnistetietojen seuraamiseen.) Lue lisää:

Kyllä 84%
Ei 16%

Vastanneita 8617

***********************************************

Kannattaisiko eduskunnan kulukorvaukset maksaa vain kuittien perusteella?
Viime viikolla nousi kohu verottomista kulukorvauksista, joita kansanedustajat saavat virallisen asuinpaikkansa perusteella.

Kyllä 89%
Ei 11%

Vastanneita 8747

************************************************

Voiko kielipuolueella olla tulevaisuutta Suomessa?
Rkp on viime aikoina kokenut takaiskuja kielipolitiikassa ja profiloitunut nuuskan puolustajaksi. Puolueen tavoitteena on leimautua kielipuolueen sijaan arvoliberaaliksi puolueeksi.

Kyllä 16%
Ei 84%

Vastanneita 5492

*************************************************

Onko työnantajalla oikeus tietää, kenelle lähetät sähköpostia?
Lex Nokia, viralliselta nimeltään sähköisen viestinnän tietosuojalaki, on tulossa alkukeväästä eduskunnan hyväksyttäväksi.

Kyllä 24%
Ei 76%

Vastanneita 11753

**************************************************

Hyväksyisitkö eläkeiän nostamisen?
Nykyinen 63-68 vuoden vanhuuseläkeikä on liian matala, arvioi hallituksen teettämä raportti.

Kyllä 26%
Ei 74%

Vastanneita 8903

**************************************************

Pitäisikö Lääkelaitoksen muuttosuunnitelma jo haudata?
Muuttohanke on suututtanut työntekijät ja ajanut ylijohtajan eroon. Uusimmaksi mutkaksi ilmaantui Helsingin toimitilan pitkä vuokrasopimus.

Kyllä 65%
Ei 35%

Vastanneita 7882

***************************************************

Hyväksytkö urkintalakina tunnetun "lex Nokian"?
"Lex Nokia" antaa työnantajalle oikeuden sähköpostin tunnistetietojen käsittelyyn, jos työnantajalla on perusteltua syytä epäillä yrityssalaisuuksien vuotamista tai työnantajan verkon väärinkäyttöä.

Kyllä 18%
Ei 82%

Vastanneita 7177

*****************************************************

Onko Jussi Halla-aho maahanmuuttokritiikissään oikeassa?
Perussuomalaisten tuore helsinkiläisvaltuutettu on saanut blogikirjoituksillaan vankan fanijoukon.

Kyllä 66%
Ei 34%

Vastanneita 11473

******************************************************

Noo, kyllä ne 200 valikoitunutta, valiokansalaista varmaan kuitenkin tietää meitä hallintoalamaisia paremmin -vai mitä?

Siis mitä VITTUA? -tietokilpailu, eli LEX Nokia.

No niin, kerrataanpas:

Helsingin Sanomat:

Laki antaisi työnantajalle oikeuden tarkkailla työntekijöiden sähköpostiliikenteen tunnistamistietoja. Niitä ovat esimerkiksi viestin lähettäjä ja vastaanottaja, viestin ja sen liitetiedostojen koko, kellonaika ja liitetiedoston muoto. Automatisoitu tarkkailu ei edellyttäisi epäilyä väärinkäytöksestä, eikä työnantajan tarvitsisi pyytää siihen lupaa keneltäkään.

Työnantajan lisäksi urkintaoikeuden saisivat uudessa laissa virastot, kirjastot, yliopistot, koulut ja jopa taloyhtiöt, joilla on oma viestintäverkko. Esimerkiksi taloyhtiön isännöitsijä voisi tarkkailla asukkaiden nettisurffailua, jos hän epäilisi, että verkkoa käytetään taloyhtiön sääntöjen vastaisesti.

Khöm. Siis niinkuinettä MITÄ? Onko esimerkiksi viestin otsikko tunnistamistieto? Miten taataan se, että viestin sisältö ei tosiaankaan mene isännöitsijän tai kirjastontädin tietoon? Mitenkäs nettipuhelut?

Ymmärrettiinkö nyt siis Eduskunnassa se tosiasia, että yhdelläkään esitutkintaviranomaisella ei ole minkään rikoksen selvittämiseen tällaisia valtuuksia? Esimerkiksi taloyhtiön on kuitenkin annettava vaikkapa poliisille tiedot, joita poliisi virkatehtäviensä hoitamiseksi kysyy -siis vaikkapa ne mainitut tunnistetiedot. Luulisi että edes tälläinen kyttänatsisikojen valtuuksien lisääntyminen keittiön kautta olisi tarpeeksi herättänyt, mutta kun ei.

Entäs se, että asianomistaja saa tämän lain myötä suorittaa (esi)tutkintaa asiassa, jossa se siis itse on HIUKAN esteellinen? Eikö soita mitään kelloa?

Entäs kun se teollisuusvakoilija on niin saatanan ovela, että se laittaa omaan kommunikaattoriinsa ihan ikioman mokkulan? Tai omaan kannettavaansa ja latailee nettiin niin saatanasti kaikkea, mitä käsiinsä saa? Tai jos se on niin kiero paska, että käyttää ovelasti vaikkapa hotmailia -ei edes lähetä sieltä mitään; vain tallettaa luonnoksen ja toinen salasanan tietävä, vaikkapa kiinalainen kaveri, avaa saman hotmailin maapallon toisella puolella?

Mitäs sitten tehdään?

Eli mihin tämä laki nyt oikein tarvittiin? Halusiko Nokia ihan oikeasti kokeilla, että mitä kaikkea sen oikein annetaan tehdä?

Suomalaisen ammattiyhdistysliikkeen kuolema

Nonni, hallitus ilmoitti -nimenomaan ilmoitti- että eläkeikä meillä kaikilla nousee 65 -vuoteen. Kaksi vuotta lisää lusittavaa -ihan tosta noin vain LEX Nokian ja loistavan maahanmuuttolainsäädännön uudistuksen ohella. Nyt on todellakin maamme viisaimmilla ja parhaimmilla yksilöillä melkoinen draivi päällä...

Kysyttiinkö yhdeltäkään ammattiliitolta mitään?
Ei.
Pystyvätkö ne mitenkään asiaan vaikuttamaan?
Näköjään eivät -päänrääpimistä ei lasketa, nyt PITÄÄ TEHDÄ jotain.
Mitä asiasta pitäisi SAK:laisena luottamusmiehenä olla mieltä?
Eihän sitä voi hyväksyä, mutta minkäs mahdat.
Miksi yleensä kuulun ammattiliittoon?
En todellakaan enää tiedä.

Minulla on todennäköisesti kaksi vuotta luottamusmiehen nakkia edessä. Mikäli liittoni, tai edes SAK ei siinä ajassa onnistu näyttämään, että sillä on vielä jonkinlaiset hampaat verisissä ikenissään, niin eroan koko liitosta. Jokainen pitäköön huolen itsestään miten parhaiten taitaa, tyhjän saa pyytämättäkin ja vain idiootti maksaa siitä. Siksi K sai toimeksiannoksi selvitellä parhaan eläkesäästövaihtoehdon -65 vuotiaaksi minä en nimittäin TODELLAKAAN tätä touhua katsele. Ja siinäkin painaa kiire päälle, että diilin ehtii tekemään ennen kuin tämä eläkeiän nosto ehtii siihenkin vaikuttamaan.

Kertoisiko joku vielä muistin virkistykseksi miksi keskustaa tai kokoomusta pitäisi muka äänestää? Minä en ole ikinä tehnyt niin, enkä tosiaankaan tajua, kuka vitun idiootti niin meni tekemään...

Hämmennys ja viha

Rajaportti -Tamperelaisen, tai itseasiassa Pispalalaisen, yleisen saunan mukaan nimetty Trio Niskalaukauksen vuonna 2002 julkaisema levy oli minun elämäni käännekohta. Olisi tietenkin hienoa nimetä jokin Rockhistorian suurista klassikoista käänteentekeväksi albumiksi, mutta ei mahda mitään: Rajaportti ja ennen kaikkea kappale "Hämmennys ja Viha" sai minut näkemään valon.

vielä ole ei selvinnyt, miksi
lapaseni roikkuu alla hihansuun
lailla niiden hakaneulojen
jotka kiinnittävät heijastimen
viereen lapaluun
jokin ajaa minut sängystä ylös
vaikka täydenkuun aika
mennyt on menojaan
ja sydän hakkaa
kuinka se jaksaa
viedä sinne, missä aamu tekee tuloaan

miksi seison selkä menosuuntaan
elämäni liukuhihnalla
ja kun katson sitä, mistä tulin
niin muistelen usein pahalla
mietin, mitä ilman jään
mitä häpesin ja kenet petin
miksen iloitse siitä, mitä sain
miksi aina suren: tuonkin menetin

vielä ole ei selvinnyt, miksi
lapaseni roikkuu alla hihansuun
lailla niiden hakaneulojen
jotka kiinnittävät heijastimen
viereen lapaluun
mutta olen kyllin vanha lukemaan
kuolinilmoitukset sarjakuvien sijaan
aina en tiedä, mistä minä pidän
mutta taatusti tiedän, mitä minä vihaan

sinun täytyy tietää
mitä vihata
sinun täytyy tietää
ketä totella


Tajusin konkreettisesti, että aina ei tarvitse muistaa hyvällä. Aina ei tarvitse antaa anteeksi. Jos joku on mulkku ja on käyttäytynyt paskamaisesti, ei sitä tarvitse ymmärtää, eikä ainakaan hyväksyä. Anteeksiantamisesta nyt puhumattakaan.

Täytyy tietää, mitä vihaa -vaikka ei tietäisikään mistä pitää.

Kyllä on hölmöläisten kusettaminen lapsellisen helppoa.

Hirveän itkun saattelemana saatiin Suomesta karkoitettua YKSI ainoa yli kolmeenkymmeneen vakavaan väkivalta-, huume- ja omaisuusrikokseen syyllistynyt somali takaisin kotiinsa.

Nyt on valtakunnan johtavissa lehdissä kohistu siitä, että miesparka karkoitetaan myös Somalimaasta -tästä kiistattomana todisteena on Somalimaasta (yllättäen) miehen lakimiehelle tullut sähköposti, jota tietenkin pitää pitää aitona, kunnes joku sen vääräksi todistaa (lakimiehen itsensä kanta asiaan). Viestissä valitellaan, että Suomen karkoituspäätös on laiton ja se tulisi peruuttaa jne. Nyt lehdissä kiivaillaan siitä, onko sähköposti ihan aikuistenoikeasti aito vai ei. En nyt ala pohdiskelemaan sitä, kuinka uskottavaa on, että vieras valtio kommentoi jonkun toisen valtion oman lainsäädäntönsä mukaan tekemiä karkoituspäätöksiä, vaan katson ihan vain tätä viestiä itseään, jota siis totta kai aitona pitää pitää.

Torstain Iltalehdessä oli kuva tästä, ilmeisesti liitetiodostona tulleesta, asiakirjasta.

"Dokumentissa" on varsin huolellisesti sijoiteltuna erilaisia vakuuttavia logoja ja se sinänsä ihan kivasti täyttää virallisen asiakirjan ulkomuodon. Lähettäjäksi on ilmoitettu Ministry of Resettlement Rehabilitation and Reconstruction (MRR&R).

Ihan jees, mutta sähköpostiosoite näyttää olevan: ministermrrr@yahoo.com

Ymmärrän, että ilmaisten sähköpostitilien käyttö valtion virallisina sähköpostiosoitteina ei välttämättä epäilytä muita kuin kaltaisiani rikostorjunnan rautaisia ammattilaisia ja ilman saamaani vaativaa koulutusta ja kattavaa kokemusta tähän täysin naurettavaan itsestäänselvyyteen ei välttämättä osaisi kiinnittää mitään huomiota.

Silti Googlen käyttö luulisi toimittajaltakin onnistuvan ja sillä selviää nopeasti (noin kolmessa minuutissa) parikin seikkaa:

A) Somaliassa ei ole mainitun nimistä valtion virastoa, vaan siellä on virasto nimeltä: Ministry of reconstruction and resettlement ja sen sähköpostiosoite näyttää olevan muotoa: mrecons_resettlement @somali-gov.info

B) Vaikka kohta A olisi väärin ja mainittu ministeriö olisi silti olemassa, niin silti samalla haulla selviää, että kaikkien Somalian valtion virastojen sähköpostiosoitteet ovat muotoa @somali-gov

C) Googlettamalla: ministermrrr@yahoo.com löytyy tämä blogikirjoitus ja Googlen huolestunut kysymys: Tarkoititko: ministerier@yahoo.com? Yahoon oma hakukone kertoo, että: We did not find results for: ministermrrr@yahoo.com. Try the suggestions below or type a new query above.

Jännä juttu -ihan käsittämätöntä. Yrittikö se huijata meitä? Tässä on nyt varmasti jokin virhe...

Päivä päivältä ihmettelen enemmän ja enemmän, onko tässä maassa yhtäkään ammattitaitoista sanomalehtitoimittajaa tai puolueetonta mediaa. Ilmeisesti ei.

Mahtaa somalipoikaa naurattaa.

Tämän typeryyden ylittäisi vain se, että tuolla naurettavalla, itse rustaamallaan sähköpostilla, kaveri saisi oikeuden palata takaisin hölmölään.

WinCapita -blogi

Jep.

Linkitin tuohon sivuun eilen Risto Hentusen pitämäksi väitetyn blogin. Nyt on kuitenkin niin, että se on luokattoman huono (sisältäen mm. jotain Skientologiapaskaa), joten en kehtaa sitä tuossa mainostaa.

Tässä linkki kansainvälisesti etsintäkuulutetun ihmisen blogiin, jos jaksaa kiinnostaa:

http://blogi.ristohentunen.com/#home

Mitä olen aikaisemmin näiden talousrikospakolaisten juttuihin perehtynyt, niin aika samaa kaavaa tämäkin seuraa. Sitä on paettu paikkaan, joka näyttää ensin paratiisilta, mutta kun siellä(kin) eristyneenä muutaman kuukauden heiluu, niin alkaahan se pönttö paukkumaan. Kaveri on yksin itsensä kanssa ja koittaa vakuuttaa ennen kaikkea itsensä siitä, että ei ole syyllistynyt mihinkään rikolliseen ja koko muu maailma on täynnä harhaanjohdettuja urpoja. Vain hänellä on valo ja näkemisen kyky. Tuota illuusiota jaksaa pitää yllä varmaankin noin 5 kuukautta tuosta pisteestä eteenpäin, kun paine on jo käynyt niin kovaksi, että pitää alkaa ihan suomalaisille messiaana kirjoittelemaan.

Toivottavasti kuitenkin tämä blogi päättyy iloisemmin kuin edeltäjänsä minun sivullani...

Merirosvolahden natsit lankulla

No niin, länsinaapurissa sitten astuttiin miinaan; Pirate Bay -sivustoa vastaan on lähdetty käräjöimään.

Aiheesta olen vaahdonnut ennenkin.

Nyt siis ihan vain pari pientä huomiota keittiöjuristilta:

-Miten jenkkiläinen viihdeteollisuus voi käynnistää oikeustoimet Ruotsissa palvelimen ruotsalaisia ylläpitäjiä vastaan, jos palvelin on vain reititin, eikä sisällä mitään varsinaista ladattavaa tietoa? Mihin rikokseen he itseasiassa ovat syyllistyneet?

-Miten yleensä voidaan syyttää avunannosta, jos itse päärikoksesta, eli tiedostojen lataamisesta ei ole syytetty (eikä edes tutkittu) ketään?

-Totta, että Pirate Bay:n takana on ruotsalainen äärioikeisto, joka (oletettavasti) saa sivuston mainosrahoista osuutensa. Tähän tietenkin on puututtava, se on selvää, mutta onko valittu tapa nyt ihan varmasti oikea?

-Ihan perusmuotoista talousrikollisuutta on varmasti harrastettu: Jätetty tuloja ilmoittamatta, veroja maksamatta jne. jne.

Suomen vastaavissa jutuissa (mm. Finnreactor) ovat lähtökohdat olleet erilaiset, meillä riittää, että "saattaa luvattomasti yleisön saataville" ja meillä lataamisen edellytys on ollut omien tiedostojen syöttäminen palveluun, siis tekijänoikeuksien alaisen materiaalin luvaton jakelu. Tätä ei Pirate Bayssä ymmärtääkseni tapahdu, se vain ohjaa käyttäjät koneelle, josta latauksen voi suorittaa. Noin 40% internetin liikenteestä tapahtuu Piraattilahden serverien kautta, joten sinne kannattaa myydä ja myydäänkin mainostilaa niin reippaasti, että itse palvelusta ei tarvitse veloittaa mitään.

Musiikkiala ja viihdeteollisuus ovat murroksessa, mediat muuttuvat, henkisen työn tuotteiden jakelumonopoli murtuu -ei sille vain mitään voi. Työn tekijöiden toimeentulo ja ansaittu kunnia on silti taattava jatkossakin. Onneksi minun ei tarvitse keksiä, miten se tehdään, mutta Tukholman käräjäoikeudessä käydään kiistatta vanhanaikaisen tekijänoikeusajattelun kuolinkamppailua.

Tähtäimessä ihminen

Varusmiespalvelukseni suoritin Kaartin Pataljoonan Jääkärikomppaniassa sotilaspoliisina. Kaarti on legendaarisen JR27:n perinnejoukko-osasto. JR27 oli se valkoisen armeijan ydin, sen tuleva upseeristo, joka kävi Saksan maalla hankkimassa oppia ennen kuin tuli Pohjanmaan kautta takaisin Suomeen, riisui yhdessä suojeluskuntien kanssa Puna-armeijan joukko-osastot aseista ja nujersi laillisen, vaaleilla valitun hallituksen valtuuttamana ns. "punakapinan". Eräänlainen oman aikansa valmiusprikaati. Sitä on pidetty siis jo historiansakin takia "Presidentin joukko-osastona" ja siksi se nykyisin vastaa paitsi Pääkaupungin puolustuksesta myös kunniakomppanian asettamisesta Presidentinlinnan kanslian tarpeiden mukaan. Tuo rooli ei ole ihan niin edustuksellinen kuin voisi kuvitella -Helsingin Päävartio sijaitsee aivan Presidentinlinnan vieressä; kriisitilanteessa, mahdollisen "strategisen iskun" uhatessa Suomea ja sen päätöksentekorakenteita, Kaartin ensimmäinen tehtävä on välittömästi miehittää Presidentinlinna sekä Valtioneuvoston linna ja pitää rakennukset hallinnassaan apujoukkojen saapumiseen asti. Tätä tarkoitusta varten Kaartilla on koko ajan riittävä määrä varusmiehiä ja kantahenkilökuntaa täydessä taisteluvarustuksessa juurikin siinä Päävartion rakennuksessa.

Eräänä talvisena päivänä seisoin vartiossa tuon mainitun rakennuksen ovella, villakangastakkiin ja karvalakkiin pukeutuneena, rynnäkkökivääri olallani, kun nuori mieshenkilö lompsi reippaasti pihamaata rajaavan kettinkiaidan yli ja tuli määrätietoisesti kohti vartioimaani ovea. Kapsahdin asentoon ja karjaisin: "SEIS! Sotilasalue, poistukaa välittömästi!" Mies katsoi minuun, mutta jatkoi kävelyään suoraan kohti ovea. Saamieni ohjeiden mukaisesti heilautin rynnäkkökiväärin olalta, työnsin varmistimen alas, vedin liikkuvat taakse ja nostin aseen olalleni tähdäten miestä rintaan, "SEIS! Sotilasalue! POISTUKAA VÄLITTÖMÄSTI!" toistin, pistimellä varustetun rynnäkkökivääri m/95:n vahvistaessa sanojani. Nyt mies pysähtyi, selvästi pelästyneenä ja jähmettyi paikoilleen. Päivystävä upseeri (PU) tuli ovesta tivaamaan miehen asiaa; ilmeni, että hän oli jenkkituristi, jota oli vain kiinnostanut, että mikähän kyseinen rakennus mahtoi olla. Hän oli ajatellut mennä ovelle katsomaan, jos siellä vaikka olisi ollut jokin kyltti aiheesta. PU selvitti miehelle rakennuksen tarkoituksen ja mies poistui tyytyväisenä, mutta minua ja rakennusta hämmentyneenä vilkuillen. Takaisin lonkkalepoon palattuani en malttanut olla ihmettelemättä kuinka jannulle olisi käynyt jonkin amerikkalaisen sotilaskohteen läheisyydessä...

Tuli vain mieleeni, kun tuossa pohdiskelin, että olenkohan ikinä tähdännyt ihmistä kohti ladatulla aseella, niin olenhan minä...

Katkelmia eräästä oikeudenkäynnistä.

Olipa kerran yritys, joka keräsi rahaa vakavasti sairaiden lasten viimeisten toiveiden toteuttamiseksi. Yritys toimi vuosina 2003 - 2007, sen onnistui kerätä rahaa huikeat 1,900,000 euroa.

Parantumattomasti sairaiden lasten toiveita toteutettiin tällä rahalla 24 kappaletta... Toiveet olivat tyyliin: Kannettava tietokone, kylpyläloma, temppurata koiralle jne.

Epäluuloisempi kaveri voisi kuvitella, että nyt on hyväntahtoisia ihmisiä kusetettu rankimman mukaan ja ahneiksi paskiaisiksi kansankielessä taipuvat kaverit ovat vetäneet omaan fikkaan melkoiset määrät fyrkkaa. Eihän näin toki ole käynyt, vaan lapsille on jaettu kaikki se raha, mikä suinkin vain kulujen jälkeen on jäänyt käteen -eli 1,5% mainitusta tuotosta. Varainkeruun kulut vain yksinkertaisesti ovat niin saatanalliset.

"Hyvää iltaa, tässä on Nanonano Hurlumhei r.y:stä terve! En kai kauhean kiireiseen aikaan soittanut? No hyvä. Kuule, sellasella asialla sua tässä lähestyn, että kun niin monet lapset ovat parantumattomasti ja pitkäaikaisesti sairaita ja se on kamalan kuluttavaa ja voimiavievää sekä lapselle että koko perheelle ja siinä jaksamisessa tarvittaisiin tosi paljon apua, kun se olisi tosi tärkeetä se koko lähipiirin tuki sille sairaalle lapselle ja se tietenkin vaatii paljon rahaa, että saadaan tuettua sitä koko perhettä, niin ihan sellaista nyt kysysisin.... jne. jne."

Suunnilleen noin alkoi myyntipuhe, jolla kilteiltä ihmisiltä ja yrityksiltä pyydettiin rahaa tärkeään asiaan -eihän nyt kukaan sairailta lapsilta mitään kiellä... Herranjestas sentään.

Puolustus: "Oliko siinä kirjanpidossa mitään, mikä jotenkin iski silmään?"
Syyttäjän todistaja: "No, kieltämättä se, että tän yhdistyksen julkaiseman lehden julkaisukulut olivat vuonna 2003 noin 350.000 euroa ja vuonna 2004 enää vain 31.000 euroa"
Puolustus: "Vai niin, no, onko teillä minkäänlaista käsitystä siitä, mitä tollasen lehden julkaiseminen maksaa?"
Syyttäjän todistaja: "No ei varsinaisesti, mutta se vaan tuntuu aika paljolta, kun sitä ei ole mitenkään eritelty, se on vaan julkaisukulu"
Puolustus: "Niin, mutta te ette siis tiedä, onko jonkun lehden julkaiseminen ensimmäisellä kerralla kalliimpaa kuin myöhemmillä kerroilla?"
Syyttäjän todistaja: "No, en tiedä kyllä. Jotenkin se vaan olisi pitänyt kirjanpitoon eritellä tarkemmin."
Puolustus: "Siis ette tiedä? Jaa, minä kun ajattelin, että teillä kun kuitenkin on pitkä kokemus kirjanpidon tarkastamisesta, olette laskentatoimen merkonomi ja tehnyt talousrikostutkintayksikössäkin töitä jo monta vuotta, että teillä olisi jonkinlainen käsitys tällaisista perusasioista...?"

Puolustus: "Kirjanpitolautakunnan lausunnon mukaan lainvastaistakaan osakaslainaa ei tarvitse merkitä kirjanpitoon. Olitteko tietoinen tästä lausunnosta?"
Syyttäjän todistaja: "Kyllä, mutta kannattaisi varmaan lukea se koko lausunto..."
Puolustus: "Niin, mutta ette kiistä tätä asiaa?"
Syyttäjän todistaja: "No, vastaaja on todettu varattomaksi, nostetulle rahasummalle ei oltu määritelty minkäänlaista korkoa, eikä sille ollut määrätty mitään vakuutta, mitään maksusuunnitelmaakaan ei oltu tehty; jotta tätä voitaisiin pitää osakaslainana, niin kai yrityksessä pitäisi olla jonkinlainen realistinen ajatus siitä, miten se raha maksetaan takaisin."
Puolustus: "Niin aivan, sitä ei kiistä nyt kukaan, mutta tämän kirjanpitolautakunnan lausunnon mukaan kirjanpitolain vastaisesti nostettua osakaslainaa ei tarvitse merkitä kirjanpitoon."
Syyttäjä: "Jos yritykseltä varastetaan tuhat euroa, niin onko se yritykselle kulu?"
Syyttäjän todistaja: "Kyllä on"
Syyttäjä: "No, mites jos yritys saa sen tonnin takaisin, niin merkitäänkö se tuloksi?"
Syyttäjän todistaja: "Kyllä se on yritykselle tuloa."
Syyttäjä: "Vaikka se siis on lainvastaisesti yritykseltä otettu?"
Syyttäjän todistaja: "Niin."
Syyttäjä: "Ei muuta tähän väliin."

Syyttäjän todistaja: "No, kyllä tämä 5000 - 6000 euron kuukausipalkka, jota vastaaja on nostanut, vaikuttaa aika suurelta"
Puolustus: "Suurelta verrattuna mihin? Oletteko te tietoinen siitä, mitä osakeyhtiön toimitusjohtajan työhön kuuluu?"
Syyttäjän todistaja: "No en suoranaisesti, mutta se vaikuttaa kyllä hiukan korkealta palkalta."
Puolustus: "Onko teillä mitään käsitystä siitä, mitä osakeyhtiön pyörittäminen oikein vaatii?"

Syyttäjän todistaja: "Osakeyhtiö on ulkoistanut varainkeruun alihankkijalle, joka on perinyt tästä työstä noin 70% korvauksen kerätyistä varoista"
Puolustus: "Tiedättekö te miksi osakeyhtiö ulkoistaa toimintojaan?"
Syyttäjän todistaja: "No varmaan säästääkseen kuluissaan"
Puolustus: "Ei, vaan pienentääkseen riskiään. Onko teillä yhtään mitään käsitystä siitä, miten osakeyhtiö oikein toimii? Teistä 70% kuulostaa paljolta, mutta jos minä saisin edes kymmenen prosenttia osakeyhtiön tuotosta tekemättä mitään, niin minä olisin oikein tyytyväinen. Teidänhän piti olla asiantuntija tässä asiassa..."
Syyttäjä: "Toimivatko mainitut yritykset samassa osoitteessa?"
Syyttäjän todistaja: "Käytännössä kyllä"

Puolustus: "Onko mahdollista, että olisi jokin muu tili, jolta näitä toiveita olisi kustannettu?"
Syyttäjän todistaja: "No, ainakaan sellaista tiliä ei ole kirjanpitoon kirjattu."
Puolustus: "Mutta se ei siis ole mahdotonta?"
Syyttäjän todistaja: "Ei, mutta varmaankin sellaisen tilin olemassaolo olisi kannattanut tuoda esille ennen kuin ollaan tässä pisteessä."
Puolustus: "Mutta te ette siis kiistä sitä, että näitä toiveita olisi voitu toteuttaa enemmänkin kuin vain 24 kappaletta?"
Syyttäjä: "Vai voidaanko tämä nähdä myös niin päin, että niitä toiveita olisi toteutettu vielä vähemmän?"

Ja niin edelleen....

Sitä ei tavallinen ihminen tajuakaan millainen kulurakenne osakeyhtiöllä oikein voi ollakaan...

En väitä, että kirjoitukseni liittyisi millään tavalla seuraavaan MTV3:sen sivuilla julkaistuun uutiseen:

http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/arkistot/rikos/2009/01/788014

Jotta saisit kulkea rauhassa...

Forumin edessä liikennevaloissa havahdun käsirysyyn; agressiivinen, epäsiisti, hullulta vaikuttava mies pitää oikealla kädellään kiinni toisen miehen takin kauluksesta: "Vittu, mä tapan sut" -on viesti, jonka kiinnipitäjä haluaa tuoda julki. Kohteena oleva, siistin tuntuinen, silmälasipäinen nuori mies on selvästi hämmentynyt. Peloissaan ehkä. Riipii kiinnipitävää kättä toisella kädellään, koska hän pitää toisessa kädessään ilmeisesti jotakin DVD -elokuvaa, jonka on mahdollisesti juuri jostakin ostanut. Vasta useamman yrityksen jälkeen hän saa käden irti ja lähtee ylittämään katua, taakseen vilkuillen, päällekävijän tullessa hiukan katkonaisesti kävellen perässä, sadatellen ja nyrkkiään puiden...

Illan treeneissä K tarttuu kiinni rinnuksistani, käteni nousee pitämään K:n ranteesta kiinni samalla kun navakka alapotku osuu K:n jalkoväliin, toinen käsi lähtee "vasaralyöntinä" alas, maalinaan K:n nenänvarsi tai solisluu. "Päästä irti!" -huudot kajahtelevat tatamilla kaikkien harjoitellessa samaa tilannetta. Hyökkääjän kädestä päästetään irti ja molemmat kädet takovat päällekävijän kasvoja, hyökkääjä nostaa kätensä naamansa suojaksi ja navakka etupotku alavatsaan pakottaa hyökkääjän perääntymään kaksinkerroin kääntyneenä taaksepäin, tarvittaessa uusi potku lyö hyökkääjän polven sijoiltaan. Puolustautuja rikkoo putkinäön, varmistaa kamppailuasennossa uhan olevan ohi ja pakenee siihen suuntaan, johon oli menossakin...

Mannerheimintietä ylittäessäni huomaan Krav Magan perusajatuksen kuohahtavan kiukkuna sisälläni: "Anna mun, vittu, kulkea rauhassa!"

Lisää ajattelemisen aihetta:

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Tampereella+etsit%C3%A4%C3%A4n+isonen%C3%A4ist%C3%A4+raiskaajaa/1135243532643

Itsepalveluyhteiskunta

Pidän Berliinistä. Itse asiassa, jos johonkin pitäisi muuttaa, niin muuttaisin mielelläni Berliiniin, en esimerkiksi Roomaan, vaikka sekin on äärimmäisen kiehtova kaupunki.

Menen huhtikuussa taas Berliiniin ja toivon, että myös K pitää kaupungista ja edes ymmärtää sen, miten minä kaupungin näen, jos ei itse näe sitä samalla tavalla. Mondon matkaopas kaupungista näkee asiaa hiukan samansuuntaisesti kuin minä, siksi päätin ostaa sen K:lle lahjaksi, vaikka hinta on pehmeäkantisesta lätystä huikeat 27,90 euroa...

Kassalla pyydän sen lahjapaperiin -Jenni (kassanainen) viittaa taaempana olevalle päydälle ja sanoo, että: "Meillä on tuolla pakkauspiste, jossa voit paketoida sen". Jaahas, miten saatoinkaan kuvitella, että vajaan kolmenkympin sijoituksella tähän vaatimattomaan kirjakauppaketjuun saisin paketoinninkin?

Lahjapaperipöydän ääressä haen katseellani saksia -ne löytyvät ylimmästä vetolaatikosta. Kuinka yllättävää, että ne ovat Fiskarsin oranssit, vain oikeakätisille tarkoitetut sakset. Vitutukseni tasaantuu tajutessani, että ne eivät ole mitenkään köytettyinä pöytään ja on vain ajan kysymys, milloin ne varastetaan; Fiskarssin oikurimafian rasistisakset ovat nimittäin jostain käsittämättömästä syystä helvetin kalliita.

Vielä enemmän nautin tajutessani, että vilkkaalta käytävältä sisään pamahtava sekopäänarkki voi, törkkäämällä ne sakset Jennin kaulalle, ryöstää koko kioskin (paitsi tietenkin, jos sattuu epäonnekseen olemaan vasenkätinen) -tai kaivaa ihonsa alle munivat muurahaiset ulos (kuten se yksi veijari teki kerran Itiksessä -se ei ollut kaunis näky ja se hemmo kuoli)...

Onneksi tässäkin asiassa saavutin siis sisäisen rauhan, koska sain juuri tekstiviestin, että varaamani Mondon Islantiopus on saapunut samaiseen kauppaliikkeeseen...