Valdemar "Valde" Lindströmin (nimi muutettu) päivä.

Valden perjantaiaamu valkeni Vilhonvuorenkadun alkupäähän pysäköidyssä autossa noin kahdeksan aikaan, auringon paistaessa lämpimästi ja kirkkaasti suoraan silmään. Valde könysi ulos autostaan ja hienoista ylipainoa omaavana joutui ottamaan ihan vauhtia, niinpä Valde lähinnä kaatui ajajan puolelta keskelle katua, vingersi pystyyn ja koitti päätään pudistellen selvitellä ajatuksiaan. Työhönsä matkaava, aamuäreä kansa saattoi havaita Valden olevan hiukan sekaisin. Tämän havainnon pystyi tekemään ilman lääkärin koulutusta Valden äkkinäisistä liikkeistä, raajojen koordinaation puutteellisuuksista sekä samanaikaisesti oudosti pelokkaan, uhmakkaan ja välinpitämättömän näköisistä kasvoista sekä toljottavasta, mihinkään kohdistumattomasta katseesta. Valde yritti lukita yöpymispaikkansa kuljettajan puoleista ovea, mutta kuten pöllyissä oleville usein käy, ei näinkään yksinkertaisesta toimenpiteestä tahtonut tulla yhtään mitään. Ovi jotenkin oudosti kimposi takaisin auki koko ajan. Valde yritti ja yritti -ei onnistunut. Lopulta hän huikkasi aamukahviaan vastapäisen viraston rappusilla juovaa nuorta miestä auttamaan. Miekkonen tulikin auttamaan mielellään ja kyseli samalla kaipaisiko Valde mahdollisesti jotakin, mikä ehkä hiukan piristäisi hänen aamukondistaan. Tokihan Valde halusi, mutta rahoituspuoli oli hiukan vaikeampi asia. Ovea ei edelleenkään saatu lukittua, mutta kiivas kaupankäynti jatkui keskellä ajorataa. Lopulta Valde tuskastui ja lähti kohti Kurvin K-markettia muutaman helpottavan keppanan toivossa.

Samaan aikaan työpaikalleen äreähkönä kammenneen virkamiehen soittama poliisipartio saapui ihmettelemään Valden nukkumapaikkanaan käyttämää Volvoa. Ilmeni, että samaisella Volvolla liikkunut, tuntomerkkien perusteella yllättävänkin paljon Valdea muistuttava romanimies oli jättänyt maksamatta kyseisen Volvon tankkauksen Herttoniemen Shellillä edeltävänä iltana. Hetken lähikatuja pyörinyt partio havaitsi kohta Valden palanneen istumaan autoon. Partio kurvasi jututtamaan Valdea ja totesi, että oli syytä epäillä Valdea em. rikoksesta. Myöskään auto ei ollut Valden oma, se oli hänellä koeajossa ja auton omistavalle yksityishenkilölle soitettiin ja kerrottiin mistä hän autonsa voi noutaa. Partio yritti ystävällisesti lukita Volvon ovea ja kas kummaa -se olikin yllättävän helppoa.

Valde sai ihan ilmaisen kyydin Pasilan poliisitalolle, jossa suppean esitutkinnan päätteeksi todettiin, että Valde on syyllistynyt näpistykseen ja siitä rangaisukseksi hänelle kirjattiin rangaistusvaatimus, eli rankkari. Se ei ihan ensimmäinen laatuaan Valdelle ollutkaan, joten hän tiesi hyvin, että sitä pitää ehdottomasti vastustaa, eihän hän ole ollut lähelläkään Herttoniemeä mainittuna ajankohtana. Valden "tuloilla" (siis sillä rahalla, jonka me kaikki ystävällisesti hänelle veroina luovutamme omista rahoistamme) ns. päiväsakoista hänelle ei juurikaan maksettavaa tule -muutama kymppi (ja tietenkin varastetun polttoaineen arvo pitää korvata Shell -konsernille). Tosin Valde tiesi hyvin, että sitäkään vähää hänen ei tarvitse maksaa, koska pahastikaan erääntyneitä sakkorangaistuksia ei nykyään joudu linnaan istumaan, eli nekin muutamat kympit painuvat Valden jo muutenkin mittavan ulosottovelan saldon perään. Rangaistuksen ennaltaestävä vaikutus Valden tulevaan käyttäytymiseen on siis parhaimmillaankin olematon. Varastetun polttoaineen arvon Shell saa tietenkin kyniä mistä parhaaksi näkee ja helpoimmin sen saa sieltä, mistä Valdekin rahansa saa -siis niiltä urpoilta, jotka suostuvat maksamaan sen mitä pyydetään. Kuluttajiksi kai heitä Shell kutsuu ja toiset veronmaksajiksi.

Koko Pasilassa oloaika meni Valdella omituisessa usvassa, koska pääkoppa ei oikein vieläkään ollut selvinnyt, mutta puoleen päivään mennessä hän oli jo matkaamassa ratikalla takaisin kotiautoon Kurviin. Pummilla tietenkin -typeräähän se nyt ratikkamatkaa varten lippua olisi ostaa, kun ilmaiseksikin pääsee.

Tutuille kulmille saavuttuaan Valde havaitsee vanhan herran nousevan juuri taksista. Kävipä sopivasti, Valde tuumaa ja tuuppaa herran kumoon. Herran taskusta löytyy nopealla kopeloinnilla pari tuhatta euroa seteleinä, ne Valde nappaa mukaansa ja kipaisee yllättävänkin vikkelästi Vilhonvuorenkadulla yhä parkissa olevaa kotiaan kohden. Sinne saavuttuaan hän starttaa Volvon nopeasti ja kaartaa Sörnäisten Rantatielle ja edelleen Itäväylälle (onhan sen tankissa edelleen sitä varastettua bensaa, joka nyt siis rikoshyödyksi on todettu, mutta silti Valden käyttöön jätetty). Sillä aikaa ohikulkijat soittavat ambulanssin päänsä loukanneelle vanhalle herralle. Valdelle koordinaatio ja ympäristön hahmottaminen on edelleen hiukan vaikeahkoa, koska hän nappasi poliisimaijan takaosassa istuessaan taskunsa pohjalta viimeisenkin Diapamin huiviinsa, jotta se ei vahingossakaan päätyisi poliisin haltuun, jos hän vaikka ihan putkaan olisi joutunut. Vaikeuksista huolimatta Volvo kiihtyy melkein suoralla tiellä kivasti yli sataan kilometriin tunnissa ja ympäristökin tajuaa väistella raskastekoisen auton alta pois. Mikäli Itäväylällä liikkuisi poliisipartioita he ehkä kiinnittäisivät huomiota oudosti heittelehtivään autoon.

Valde ei oikein itsekään muista kuinka päätyi Kauppakartanonkadulla Itäkeskuksessa olevan talon sisäpihalle ja miksi, mutta läheisen talon parvekkeella tupakkaa poltteleva nainen kuitenkin kiinnittää huomiota jopa näillä kulmilla erikoiseen ajajaan ja soittaa poliisipartion paikalle. Nyt sitten Valde pääsee ihan putkaan asti ja yön yli nukkumaan. Siis vasta nyt. Vanhan herran rahojakaan hän ei ollut ehtinyt hukkaamaan kahta sataa enempää. Pappa saa siis kahdesta tonnistaan lähes kaikki takaisin -loput hän tietenkin voi karhuta Valdelta oikeusteitse takaisin... Voi onnen päivää. Kylläpä on mukavaa tietää, että yhteiskunta kyllä pitää jäsenistään huolta!

Nykyisessä yksilönvapauksia sairaalloisesti kunnioittavassa yhteiskunnassa ei siis saa estää ajoneuvon liikkellelähtöä, vaikka sen kuljettajan paikalla ei istu se henkilö, joka auton pitäisi omistaa, eikä edes silloin kun on enemmän kuin todennäköistä, että ajoneuvolla lähtee ajamaan henkilö, joka on sekaisin -siis silminnähden sekaisin. Eikä em. henkilöä voi edes pitää väkisin missään lukitussa tilassa selviämiseensä asti, ei vaikka voidaan pitää vähintäänkin todennäköisenä, että hän lähtee ajamaan sillä mainitulla autolla ihan meidän muiden, selvinpäin töitämme tekevien ihmisten joukkoon ja vaikka ei lähtisikään, niin voidaan pitää hyvinkin oletettavana sitä, että hän kuitenkin aiheuttaa jonkinlaista häiriötä ja hämminkiä ympäristölle, jossa liikkuu. Kyynisempi voisi sanoa, että lähes varmasti hän tulee myös syyllistymään johonkin rikolliseen toimintaan (koska hän on sekaisin, rahaton, koditon ja mistään piittaamaton paskiainen -ja näinhän tosiaan kävi. Kas, olen meedio). Silti mitään ei näköjään ole tehtävissä ennen kuin vasta jälkeenpäin. Siihen asti toivotaan, että kenellekään kunnollisemmalle kansalaiselle ei tapahdu mitään pahempaa Valden törttöilyjen seurauksena.

Onko tämä oikein? Ilmeisesti kun se ei ketään tunnu häiritsevän...