tiistai 19. toukokuuta 2009

Niinpä tietysti.

Eilen oli eräs tärkeimmistä uutisista se, että Paasilinna (tämä kirjailija siis -Jäniksen vuosi, Ulvova mylläri jne.) tukisti jotain 17-kesäsistä tenavaa Kampin keskuksessa.

Noh, tämän aamun lööpit eivät yllättäneet: Kyseinen 17-kesäinen turvautui poliisin apuun ja teki rikosilmoituksen.

Niin.

Ainoaa edes hiukan asennetta omaavaa radiokanavaa, Radio Rock:ia lainatakseni: "Jokunen vuosikymmen sitten 17-vuotiaat olivat Miehiä, jotka pysäyttivät Puna-Armeijan pariinkin otteeseen". Olkoonkin että pari vanhempaakin kaveria oli mukana, mutta ymmärtänette pointin. Tämän ajan Suomessa 17-vuotias, elämänsä kunnossa oleva mieshenkilö ei pärjää 70-kymppiselle, alkoholisoituneelle, mielisairaalle pöljälle, vaikka todennäköisesti itse on ollut kahakkaa aloittamassa.

Vuoden päästä se 17v. jannu jättää tykkimieskoulutuksensa kesken viimeistään ensimmäisen viikon torstaina, kun on niin ikävää kun huudetaan ja pitää nousta jo puoli kuudelta, sitten se ajaa jotain jakeluautoa vähän aikaa, mutta huomaa sitten että sossusta saa rahaa ihan ilmaiseksi.

Perkele.

Oikeus tekstiin.

Kaima Sipilä piti luentoa kirjailijana olemisen vaikeudesta.

Hän kertoi kirjailijan tekijänoikeuksista, siitä kuinka kirjailija saa 2-3 euroa jokaisesta myydystä niteestä (kukahan mahtaa kääräistä sen kaksikymmentäkaksi euroa, kun ostaja maksaa kuitenkin Sipilän uusimmasta sen 25 euroa) ja kuinka kirjastot maksavat tietyn kertakorvauksen jokaisesta kokoelmiinsa hankkimastaan niteestä, joita sitten lukijat voivat lukea uudelleen ja uudelleen täysin ilmaiseksi (tässä kohtaa Sipilä vertasi Suomen valtiota -joka siis päättää korvauksista- Pirate Bay:hin, eikä ehkä niinkään turhaan), ulkomaisille kirjailijoille ei makseta mitään ja divareissa myydyistä kirjoistahan ei tietenkään mene kirjailijalle senttiäkään.

Sipilä konkretisoi asian: Ihminen ostaa fyysisen kirjan muodossa lukuoikeuden kirjailijan tekstiin -ei itse tekstiä. Kirjoitus on edelleen kirjailijan omaisuutta, vaikka kirjan ostaja saakin sen lukea. Oikeusministeri Tuija Brax oli ollut Jarkko Sipilän kanssa asiasta eri mieltä, hänen mielestään ostaja saa kaikki oikeudet kirjoitukseen...??

Vetää hiljaiseksi, vai mitä? Tällaiset ihmiset käyttävät Suomessa ylintä lainsäädäntövaltaa. Ihmiset, joiden lainopillinen tietämys ei tunnu ihan aina yltävän edes tavallisen kansalaisen tietojen, tai "maalaisjärjen" tasalle -muistanette vielä, että viestintäministerin mielestä työnantaja voi vaikka käskeä työntekijää riisumaan, jos katsoo tarpeelliseksi.

Tehkää nyt hyvät ihmiset jotain! Mä en kestä enää! Äänestäkää vaikka...

maanantai 18. toukokuuta 2009

Ystävät palasivat!

Kirjoittelen kiukkuisena sapekasta tekstiä blogiini. Taas on maailma täysin väärässä ja minä yksin täysin oikeassa -minulla on kiire kertoa tämä itsestäänselvyys kaikille muillekin. Parvekkeen ovi on auki ja yllättäen kuulen tutun äänen kuin vanhan ystävän huudon ikkunan alta: Kimeä SKRII! SKRII! Säntään parvekkeelle ja todellakin -pääskyset ovat palanneet! Tuttu pariskunta kaartelee korkealla kattojen yllä -tarkastavat paikkoja, onko kaikki vielä kuten pitää. Pihaa hallinnoiva varisherra istuu korkeimman talon tikkaiden päällä kuin toivottaen viileän rauhallisesti naapurit tervetulleiksi takaisin kotiin: "Olen tässä hiukan pitänyt paikkoja silmällä -kaiken pitäisi olla kunnossa. No niin, rauhoitutaanpas nyt. Heh, no onhan teitäkin hauska nähdä taas, mutta minulla on vielä paljon puuhaa tälle illalle, enkä nyt oikein joutaisi tässä..."

Kuukausi sitten västäräkki, nyt pääskyset. Kaikki kaverit ovat palanneet -kesä on täällä taas!!

Herran jumala! Joudutaan olemaan vähän aikaa pystyssä!

Tulevaisuuden toivot tuupertuivat valistustilaisuuden raskauden alle:

Iltis

Yhtäjaksoista seisomista koululaisille tuli päivän aikana korkeintaan puoli tuntia.

- Herran jumala, joudutaan olemaan vähän aikaa pystyssä! En tiedä, pitäisikö heille aamupuuro keittää, komisario Roimu Itäkeskuksen poliisista pähkäilee.

Vantaankoskella taas soiteltiin poliisia hätiin, kun pojat vähän rähisi välitunnilla:

Hesari (taas)

Rehtorin mukaan poliisin kutsuminen oli "opetukseksi sinulle ja malliksi muille". Jepjep... Ensin soiteltiin poliisia kalapuikkojen takia, sitten leikkipyssyn perusteella ja nyt pienen tönimisen takia. Minkälainen saatanan lapanen siellä oikein on rehtorina ja mitä ihmeen sivareita opettajina? Eihän tollanen vässyköinti nyt ole mistään kotoisin!

Joskus minun annetaan ymmärtää, että esim. täällä esittämäni mielipiteet ovat typeriä ja edustavat aivan liian kovia arvoja, jotka eivät ole tästä maailmasta. Sillä uhallakin sanon, että onhan tuo ylläkuvattu nyt aivan VITUN säälittävää!

Joskus ala-asteella meidän luokalla oli eräs punapäinen Tero -niminen kaveri. Jostain syystä Tero alkoi piinaamaan erästä toista poikaa -olkoon hän nyt sitten vaikkapa Jani. Viikon verran Tero vittuili Janille, töni ja kiusasi. Sitten Janilla katkesi pinna -Tero ei mahtanut mitään, kun yleensä niin rauhallinen Jani antoi hänelle turpaan ja kunnolla antoikin. Tero luimisteli pitkin koulupihan reunoja naama veressä, itkua nieleskellen kun opettaja kävi kysymässä, että tuleeko Tero tunnille, vai lähteekö kotiin? Sen koomin Tero oli ihan asiallinen kaveri ja porukassa mukana siinä kuin muutkin. Terosta tuskin olisi tullut yhtään mitään, jos paikalle olisi alettu poliisia soittelemaan -toisaalta terveellä 80-luvulla poliisi ei olisi edes viitsinyt tulla, koska niillä oli silloin vielä varmaan ihan oikeitakin töitä.

No, olipa yllätys....

Elinkeinoelämän etujärjestö yrittää vesittää Lex Nokian valvonnan:

Hesari

Ensin säädetään laki, joka rikkoo perustuslakia (ja on siis lähtökohtaisesti laiton) ja antaa vaikkapa isännöitsijälle oikeuden katsoa kenelle lähetät s-postia ja keneltä sitä saat, sitten kapitalistien verenhimoisimmat rakkikoirat, eli Elinkeinoelämän keskusliitto alkaa selittämään (ihan vakavalla naamalla), että Tietosuojavaltuutettu ei saisi tulla yrityksiin valvomaan miten lakia noudatetaan. Siis se samainen viranomainen, joka saa mennä esim. Suojelupoliisin, Puolustusvoimien, Poliisin, Tullin, Rajavartiolaitoksen, Kelan jne. jne. rekistereitä tarkastamaan miten ja milloin haluaa, ei saisikaan mennä Nokialle (kuvitteellinen esimerkki) tarkastamaan miten tätä uutta hienoa laitonta lakia toteutetaan ja noudatetaan?

Sanotaanpa vaikka, että työskentelet keskisuuressa yrityksessä, jonka johtoporras saa päähänsä, että yritykseen kohdistuu yritysvakoilua. Sitä aletaan selvittelemään ottamalla selvää vaikkapa sinun sähköpostiliikenteestäsi -kuka sinulle viestejä lähettää ja kenelle sinä laitat postia. Sitten pikkujouluissa pomo heittää oudon kommentin henkilökohtaisesta asiasta, jota hän ei sinun mielestäsi voi tietää, koska et ole siitä puhunut koko firmassa kenellekään... Syntyy epäilys, että pomosi onkin junaillut firman ATK-porukoiden kanssa pääsyn firman sähköpostiserverille niin, että hän voikin lukea sähköpostisi kokonaan -ei vain tunnistetietoja. No, mitäs sitten tehdään? Kuka asian varmistaa, kun tietosuojavaltuutettukaan ei saa tulla yritykseen asiaa selvittämään?

Kuinka paljon tämä kansa oikein aikoo niellä?

lauantai 16. toukokuuta 2009

Unohtuiko taas ottaa ne lääkkeet?

Haloo, onko Helsingin Sanomien kaupunkitoimituksessa? Onko teillä jokin massapsykoosi siellä, unohtuiko aamulääkkeet vaiko vain itse- ja lähdekritiikki sekä todellisuuden- ja suhteellisuudentaju?

Työni puolesta tulee seurailtua kaikenlaisia lehdistökatsauksia, joita erilaiset organisaatiot ihan työkseen tuottavat. Lähiaikoina on ollut tapetilla mm. Kööpenhaminan jengisodat, joissa on viimekädessä kyse Kööpenhaminan (ja koko Tanskan) huumekaupan hallinnoinnista. Tähän asti suveraani hallitsija on ollut Helvetin Enkelit -järjestö, nyt sen valta on kyseenalaistettu maahanmuuttajajengien toimesta. Seurauksena sissisota, jossa käytetään konetuliaseita sekä sotilasräjähteitä ja jossa kuolonuhreja sekä haavoittuneita on tänäkin vuonna tullut puolin ja toisin useita. Viimeksi noin 40 lasta joutui tulilinjalle Helvetin Enkeleiden AK81 -järjestön drive-by shootingissa lasten leikkikentällä. Köpiksessä julkisia rakennuksia, kirjastoja, kouluja ja kerhoja suljetaan aikaisin illalla turvallisuussyistä.

Oslossa Nigerialaiset ovat ottaneet huume- ja tyttökaupan hallintaansa kovin ottein. Afrikasta raahataan huoria viikinkien jälkeläisten höylättäväksi.

Malmön kaupungissa Ruotsissa palokunta ei enää mene Rosengårdin lähiöön sammuttamaan tulipaloja, koska heidän kimppuunsa hyökätään siellä jatkuvasti. Poliisi ei myöskään samasta syystä mene kyseisille alueille.

Pohjoismaisessa, läntisessä demokratiassa on siis syntynyt valtakunnan sisälle alueita, joihin kyseisen valtion virkamiehet eivät enää halua/uskalla mennä ja siellä harkitaan ratkaisuksi mm. ulkonaliikkumiskieltoja. Toisessa pohjoismaisessa lintukodossa suljetaan julkisia rakennuksia levottomuuksien pelossa.

Onko näistä asioista luettavissa riviäkään esimerkiksi Helsingin Sanomissa? Vähemmänlaisesti. Pari juttua muistuu mieleeni, mutta niissä annettiin ymmärtää, että tilanne Köpiksessä on lähinnä kiusallinen ja menee varmasti nopeasti ohi. Todellisuudessa tilanne on tavalliselle kaupunkilaiselle helvetin paha ja vaarallinen, lisäksi se vain pahenee.

Onneksi Suomessa on vakavan väkivallan suhteen asiat niin hyvin, että valtakunnan printtimedioiden lippulaivan uutiskynnyksen ylittää se, että 8-vuotias lapsi tönäistiin kumoon lähijunan asemalaiturilla. Sehän onkin ennenkuulumatonta! Ikinä ei ole tuollaista törkeyttä tapahtunut.

Poliisi ei ole vielä löytänyt valvontakamerakuvaa somalitytön tönäisystä:

Hesari1

Ai mutta sehän olikin somalityttö. No sitten, niillähän on erityissuoja suomalaisessa yhteiskunnassa. Suomalaiskakaroita sen sijaan saa ja itse asiassa pitääkin töniä aikuisten toimesta pitkin katuja. Valitettavan harvoin niin vain käy -siksi ne on nykyään niin röyhkeitä paskiaisia, toisin kuin esimerkiksi juurikin somalialaisten jälkikasvu, jotka on koko ajan kurissa ja herran nuhteessa. Niin hyvin käyttäytyvät, että ihan kateeksi käy. Miten niiden vanhemmat osaakin?

Toinen, tosin tietenkin pienempi uutinen, osui myös silmääni viime viikolla:

Vauva yritettiin siepata kadulta Helsingissä:

Hesari2

Ensimmäisessä uutisessa etniseltä taustaltaan tuntematon valkotakkinen ja kiharahiuksinen mies tönäisi 8-vuotiaan somalitytön kumoon (tytön oman lausunnon mukaan), toisessa kolme tummaihoista miestä yritti viedä vaunuissa nukkuneen lapsen mukaansa Aleksanterinkadulla (lapsen isoäidin oman lausunnon mukaan).

Toinen ylläolevista pääuutisista on poikinut Hesariin koko sivun uutisen ja kaksi muuta pienempää uutista sekä pääkirjoituksen, jokunen kolumnikin on tietenkin kirjoitettu aina niin valppaiden kolumnistien toimesta -toinen ei ole poikinut mitään itse tapahtuman uutisoinnin lisäksi. Lisäksi huomautan edelleen, että mainitsemani pikku ongelmat ympäröivissä pohjoismaissa eivät ole ylittäneet tänä vuonna uutiskynnystä ollenkaan -paitsi sen yhden kerran, jolloin toki muistettiin antaa ymmärtää, että ongelman ydin on lähinnä tanskalaisten Helvetin Enkeleiden suvaitsemattomuudessa.

Kumpikaan uutinen ei ole uskottava, koska molemmat ovat tapahtuneet erittäin hyvin valvontakameroin suojatuilla alueilla; itse asiassa Aleksilla on enemmän kameroita kuin millään muulla ulkoalueella Helsingissä (tai Suomessa) ja VR on juuri saanut valmiiksi erittäin laajan valvontakameralaitteistojensa uudistuksen, joka tietenkin on keskittynyt liikenteen solmukohdissa oleville asemille -kuten tapahtumapaikalle Espoon keskukseen. Lisäksi kummallakin tapauksella on pakko olla silminnäkijöitä; toisessa tyttöä auttanut nainen (ainakin) ja toisessa vartijat, joita lapsikaappausta yrittäneet ulkomaalaiset olivat säikähtäneet. Kumma juttu sinänsä että kummastakaan tapauksesta ei kuitenkaan ole muka mitään valvontakamerakuvaa saatavilla, eikä todistajanlausuntojakaan ja kummassakaan tapauksessa toimittaja ei ole jaksanut nostaa persettään Sanomatalon mukavalta tuolilta ajaakseen E-junalla Espoon keskukseen tai ratikalla Aleksanterinkadulle haastatellakseen vartijoita tai muita ihmisiä jotka tapaukset ovat nähneet tai nähdäkseen itse valvontakamerakuvia, joita itse asiassa on pakko olla olemassa noilta alueilta (vaikka poliisi ei niitä uutisoinnin mukaan löydä -syynähän ei siis voi olla se, että mitään ei ole edes tapahtunut).

Miksi näin sitten yleensä edes pitäisi tehdä? Siksi että somalitytön tapaus on saavuttanut niin sairaat mittasuhteet, että juttu pitäisi selvittää perinpohjaisesti jo senkin takia ja ulkomaalaisten toteuttama lapsikaappauksen yritys on niin pöyristyttävä rikos Suomen oloissa, että senkin todenperäisyys tulisi selvittää perinpohjin. Näillä tiedoinhan asia on siis niin, että Espoossa riehuu vapaana hullu sekä vaarallisen väkivaltainen lastenvihaaja; teossa sinänsä mikään ei viittaa rasismiin, ellei sitten ajatella että apinaksi kutsuminen on nimenomaan rasistinen termi -toisaalta jos näin ajatellaan, niin onko ajatus itsessään rasistinen? En minä ainakaan apinoita miellä samalle viivalle somalien kanssa(??) Ymmärtääkseni kaikilla ihmisillä on varsin vähän eroavaisuuksia apinoihin nähden -lähinnä peukalo-etusormi -ote ja pari kromosomia.

Toisaalta Helsingin keskustassa pyörii kolmen tummaihoisen, ulkomaalaisen miehen jengi, joka yrittää kaapata vauvoja. Ihan näin kansalaisen ominaisuudessa olen taipuvainen ajattelemaan, että jotain varmaan pitäisi tehdä -vai?

Mitä tekee Hesarin toimittaja? Ei reagoi toiseen juttuun mitenkään ja toisessa jutussa lähtee sitten mopedi aivan hanskasta: Mennään parikin kertaa somalitytön kotiin, haastatellaan asiantuntijoita, kirjoitetaan pääkirjoitus ja tuotetaan tekstiä niin maan perkeleesti.

Ymmärtäähän tuon: Suomi on niin rasistinen maa, että täällä hyökätään toistuvasti ja törkeästi maahanmuuttajien kimppuun joukkoliikennevälineissä -tuskin uskaltavat raukkaparat enää edes liikkua kotiensa ulkopuolella, jotain on siis tehtävä ja PIAN! Meidän kaikkien on syytä tuntea siitä suunnatonta, kollektiivista häpeää ja maailmantuskaa. Olkoonkin, että nyt ihan vain OLETETAAN tönäisijän olleen suomalainen.

Sen sijaan tummaihoisten henkilöiden suorittama lapsen kaappausyritys on varmaankin lapsen valvonnan laiminlyöneen isoäidin ihan oma vika -mitäs ei pidä suvustaan parempaa huolta. Noin ei pääsisi käymään, jos meillä olisi yhtä vahvat arvot kuin kehittyneemmillä kulttuureilla -vaikkapa sitten Afrikassa.

Kuriositeettina voi tietenkin todeta, että jos itse hoitaisin omia virkatehtäviäni siten, että alkaisin hillittömän höyryämisen vailla todisteita olevien puheiden perusteella ja käynnistäisin saatanallisen rallin ennen kuin edes tiedän yhtäkään puolueetonta faktaa asiasta -kuten Hesarin kaupunkitoimitus tuntuu tekevän- niin saisin ainakin kirjallisen varoituksen, todennäköisesti syyllistyisin virkavirheeseen ja mahdollisesti saisin myös kenkää.

Toimittajana on kyllä kiva olla -ei tarvitse kummemmin osata kirjoittaa, voi suoltaa tekstiä ihan fiilispohjalta sen kummemmin pohtimatta ja kansaan uppoaa kivasti. Kukaan ei perään hauku eikä kyseenalaista -ellei itse sitä erehdy tekemään ja miksi erehtyisikään?

lauantai 9. toukokuuta 2009

Kotietsintä

Saamme alaovella "huoltomieheltä" avaimen. Aloitamme varovaisen etenemisen kohti toisen kerroksen ovea. Rappuun kantautuu kovaa huutoa; huorittelua, homottelua ja yleistä möykkää. Keskityn edessä olevaan tehtävään, enkä juurikaan kiinnitä huomiota meteliin. Nostan asetta pari senttiä kotelostaan, jotta se tarvittaessa tulee jouheasti esille, puristan aseen kylmää terästä kädessäni, se rauhoittaa -auttaa keskittymään. Varustereppu kolahtaa vaimeasti alempana portaikossa, vaatteet kahisevat. Ryhmitymme ennalta määrättyyn riviin sisäänmenojärjestyksessä; minä olen ensimmäinen, tehtäväni on edetä nopeasti olohuoneeseen, niin pitkälle kuin pääsen. Ryhmänjohtaja työntää avaimen hiljaa lukkoon, vilkaisen taakseni ja näen jännittyneitä, keskittyineitä kasvoja. "Onko valmista?" ryhmänjohtaja kuiskaa, nyökkään hiljaa, puristan asetta aavistuksen liian kovaa, siirrän painon etummaiselle jalalle, katson että olen seinän suojassa, valmistaudun syöksymään eteenpäin. Avain kääntyy hiljaa lukossa, ovi aukeaa nopealla tempauksella, syöksyn sisään: "Kotietsintä! Liikkumatta!" Havaitsen heti kaksi kohdehenkilöä olohuoneessa -suoraan edessä, silmäkulmastani näen kolmannen juoksevan portaita ylös yläkertaan, perässäni säntää kaksi virkamiestä käytävää oikealle, kohti keittiötä, kaksi portaita ylös pakenijan perässä, itse ryntään olohuoneeseen: "Pidä kädet näkyvillä! Pudota ne säätimet! HETI!" huudan huppariasuiselle ja lippispäiselle miehelle, jolla on kaksi kaukosäädintä käsissään. Oikealla puolellani on homssuisen näköinen nuori nainen kädet hupparinsa taskuissa. "Kädet näkyville! HETI! Kädet näkyville!" huudan. Nainen näyttää hämmästyneeltä, mutta ottaa kätensä esille, "Istu tuohon!" osoitan tuolia naisen vieressä. Käännän katseeni mieheen, joka aloittaa hillittömän ämpyilyn: "Ette te voi tolleen tulla toisten kotiin! Mitä vittua tää meinaa? Ei tää ees oo mun hima!" "Pudota ne säätimet! NYT HETI! HETI! PUDOTA!" -mies laittaa kaukosäätimet pöydälle. "ISTU ALAS!" huudan ja osoitan tuolia miehen takana. Mies näyttää uhmakkaalta, mutta istuu. Huomaan stressireaktion vievän ajatukseni mennessään, en keksi mitään järkevää sanottavaa, tiedän että minun on hallittava tilanne ja se ei onnistu tuppisuuna seisomalla, miehen ja naisen ei saa antaa pysähtyä miettimään hetkeksikään: "Mikä sun nimesi on?" kysyn, "Joonas" mies vastaa, "Mitä vittua tää meinaa? Onko teillä kotietsintälupa? Joku lupa pitää olla!" "Mikä sun nimesi on?", kysyn naiselta. "Rosa", nainen vastaa ja on huomattavasti rauhallisempi kuin mies, joka tuijottaa minua uhmakkaasti lippansa alta. Kollegat ottavat naisen hallintaansa, toinen kollega tulee ohitseni ja komentaa Joonaksen pystyyn ja laittamaan kädet selän taakse, kaivan käsiraudat vyöltäni ja hetken kuluttua Joonas on "nipussa", saattelemme hänet eteiseen, jossa tarkastamme Joonaksen taskut. "ASE! ETEINEN!" kollega huutaa, tempaan Joonaksen vyönsoljen alta Glock -pistoolin ja heitän sen lattialle, "HALLUSSA!" huudan. Kaivan vielä Joonaksen sukasta huumenyssäkän ennen kuin kuvitteellinen kuljetuspartio vie Joonaksen pois. Mietin, missä olen miehen nähnyt ennen.

Seuraa varsinainen etsintä, mikä ei ole sinänsä harjoituksen tarkoitus. Harjoituksen idea oli nimenomaan harjoitella sisäänmenoa ja kohdehenkilöiden haltuunottamista. Siitä huolimatta kekseliäät "huumekätköt" löytyvät rutiininomaisen pikkutarkassa etsinnässä alle viidessätoista minuutissa. Kolmannen miehen parvekkeelta heittämä nyssäkkä oli kopattu jo lennosta talteen.

Harjoitus keskeytetään ja kiinniotetut tulevat takaisin antamaan oman palautteensa. Silloin muistan, että "Joonashan" on ollut telkkarissa, Suolatuissa eläimissä -tietävät naiskollegat kertoa. Joonas kertoo, että hallinta oli hyvä. Hänen tehtävänsä oli ämpyillä vastaan mahdollisimman paljon, mutta käskytys oli kuulemma niin tehokasta, että hän katsoi parhaaksi taipua, jotta sisäänmenoharjoitus ei käänny voimankäyttöharjoitukseksi. Hänelle ei ollut kertaakaan syntynyt ajatusta, että hän olisi edes ehtinyt ottaa aseensa esille ilman vakavia seurauksia. Rosan mielestä myös hänet huomioitiin hyvin, mutta hänen tehtävänsä olikin olla enemmän Kyllä-henkilö.