Kysyn ystävältäni T:ltä onko edessämme oleva liikehuoneisto kahvio, konditorio, sisustusliike, vai mahdollisesti Tapiolan konttori. T epäilee, että sieltä saa myös stailausneuvoja. Minulla olisi pari lääkärilaskua, jotka ovat kulkeneet mukana jo jonkin aikaa, jotta saisin kiikutettua ne Tapiolan tädille, jotta hän voisi antaa minulle niiden loppusummaa vastaavan rahamäärän korvauksena sairaskuluvakuutuksestani.
Lompsin reippaasti tiskille:
"Anteeksi, mutta onko tämä Tapiolan konttori?"
Reipas ja hillitysti puettu nuorimies keskeyttää pullan mutustuksen ja kahvin ryystämisen, nostaa astiat kohteliaasti selkänsä taakse piiloon, nielaisee, pyyhkii kiireesti suupielensä ja vastaa: "No, tavallaan. Tämä on enemmänkin semmoinen Tapiolan olohuone"
"Ahaa, no voiko täällä hoitaa vakuutusasioita"
"Joo, kyllä voi -joitain"
"Ahaa, no voinko mä jättää nää lääkärilaskut tänne?"
Keskusteluun puuttuu vieressä ollut, varsin näyttävä nuori nainen:
"Onko sulla niistä jotain kysyttävää?"
"Ei, mä haluan vain teiltä rahaa"
"Ahaa, no mä voin kyllä aamulla heittää ne tonne konttoriin" nainen vastaa ja viittaa viereiseen, ihan oikeaan Tapiolan konttoriin, joka tietenkin nyt on kiinni. Onhan kellokin jo herranjestas sentään 17:45. Annan paperit naiselle.
"Ootko sä täyttänyt tähän sen vakuutushakemuksen?"
"En, se on juuri se asia, joka mun olisi pitänyt hoitaa" vastaan.
"No niitä juttuja me ei tässä voida tehdä, mutta sä voit kyllä täyttää sen netissäkin..."
"Niin vähän epäilinkin, no kiitos nyt kumminkin" vastaan ja pakkaan paperit takaisin reppuuni. Asian hoitaminen viivästyi taas.
"Mut, jos sulla on jotain kysyttävää niistä, niin kysy vaan" Mies yrittää vielä toiveikkaasti...
"Kai sä tunnistat ton sussa olevan, varsin voimakkaan anarkismin?" T kysyy ja koitan itse parhaillani pohtia, miten kanavoisin sen yhteiskuntakelvollisesti, mutta silti niin, että Tapiolan kaltaisille firmoille kävisi selväksi, mitä olen mieltä tuollaisista konttoreista....
Iloista konttorielämää
7 vuotta sitten
