Kaurismäkeä Kurvissa.

Säpsähdän Sörnäisten metroaseman R-kioskin kohdalla: Tyypillisesti paikalla on yksi, boheemin näköinen kaveri kitaran kanssa, englanniksi laulaen. Nyt paikalla oli kaksi viulua, sello ja haitari. Biisivalintana: Walking In The Air. Haen katseellani Kati Outisen surullista hahmoa. Olen varma, että jossakin hän on siivousvälineiden kanssa, vierellä seisoo vartija, sanoo: "Tule mukaan, tiedän kaupungin laidalla motellin, jossa voimme tupakoida suihkussa." "En minä saata", Outisen esittämä siivooja vastaa, "se ei olisi oikein." "Miksi?" vartijaa näyttelevä, surullisen ilmeen omaava mies kysyisi. "Minä olen nähnyt, mitä se on. Se ei ole minua varten -eikä sinuakaan", Outinen vastaa. "Voisimme kuunnella radiosta iskelmämusiikkia", vartija yrittää vielä kerran, mutta Kati ei enää vastaa, katsoo vain surullisin silmin... Mies vaikenee, painaa katseensa ja kävelee pois.

Kati voisi olla myös kioskin myyjä, mutta se kioski ei olisi silloin R-kioski. Se olisi nimeltään jotain muuta. Ehkä vain: KIOSKI.

Valdemar "Valde" Lindströmin (nimi muutettu) päivä.

Valden perjantaiaamu valkeni Vilhonvuorenkadun alkupäähän pysäköidyssä autossa noin kahdeksan aikaan, auringon paistaessa lämpimästi ja kirkkaasti suoraan silmään. Valde könysi ulos autostaan ja hienoista ylipainoa omaavana joutui ottamaan ihan vauhtia, niinpä Valde lähinnä kaatui ajajan puolelta keskelle katua, vingersi pystyyn ja koitti päätään pudistellen selvitellä ajatuksiaan. Työhönsä matkaava, aamuäreä kansa saattoi havaita Valden olevan hiukan sekaisin. Tämän havainnon pystyi tekemään ilman lääkärin koulutusta Valden äkkinäisistä liikkeistä, raajojen koordinaation puutteellisuuksista sekä samanaikaisesti oudosti pelokkaan, uhmakkaan ja välinpitämättömän näköisistä kasvoista sekä toljottavasta, mihinkään kohdistumattomasta katseesta. Valde yritti lukita yöpymispaikkansa kuljettajan puoleista ovea, mutta kuten pöllyissä oleville usein käy, ei näinkään yksinkertaisesta toimenpiteestä tahtonut tulla yhtään mitään. Ovi jotenkin oudosti kimposi takaisin auki koko ajan. Valde yritti ja yritti -ei onnistunut. Lopulta hän huikkasi aamukahviaan vastapäisen viraston rappusilla juovaa nuorta miestä auttamaan. Miekkonen tulikin auttamaan mielellään ja kyseli samalla kaipaisiko Valde mahdollisesti jotakin, mikä ehkä hiukan piristäisi hänen aamukondistaan. Tokihan Valde halusi, mutta rahoituspuoli oli hiukan vaikeampi asia. Ovea ei edelleenkään saatu lukittua, mutta kiivas kaupankäynti jatkui keskellä ajorataa. Lopulta Valde tuskastui ja lähti kohti Kurvin K-markettia muutaman helpottavan keppanan toivossa.

Samaan aikaan työpaikalleen äreähkönä kammenneen virkamiehen soittama poliisipartio saapui ihmettelemään Valden nukkumapaikkanaan käyttämää Volvoa. Ilmeni, että samaisella Volvolla liikkunut, tuntomerkkien perusteella yllättävänkin paljon Valdea muistuttava romanimies oli jättänyt maksamatta kyseisen Volvon tankkauksen Herttoniemen Shellillä edeltävänä iltana. Hetken lähikatuja pyörinyt partio havaitsi kohta Valden palanneen istumaan autoon. Partio kurvasi jututtamaan Valdea ja totesi, että oli syytä epäillä Valdea em. rikoksesta. Myöskään auto ei ollut Valden oma, se oli hänellä koeajossa ja auton omistavalle yksityishenkilölle soitettiin ja kerrottiin mistä hän autonsa voi noutaa. Partio yritti ystävällisesti lukita Volvon ovea ja kas kummaa -se olikin yllättävän helppoa.

Valde sai ihan ilmaisen kyydin Pasilan poliisitalolle, jossa suppean esitutkinnan päätteeksi todettiin, että Valde on syyllistynyt näpistykseen ja siitä rangaisukseksi hänelle kirjattiin rangaistusvaatimus, eli rankkari. Se ei ihan ensimmäinen laatuaan Valdelle ollutkaan, joten hän tiesi hyvin, että sitä pitää ehdottomasti vastustaa, eihän hän ole ollut lähelläkään Herttoniemeä mainittuna ajankohtana. Valden "tuloilla" (siis sillä rahalla, jonka me kaikki ystävällisesti hänelle veroina luovutamme omista rahoistamme) ns. päiväsakoista hänelle ei juurikaan maksettavaa tule -muutama kymppi (ja tietenkin varastetun polttoaineen arvo pitää korvata Shell -konsernille). Tosin Valde tiesi hyvin, että sitäkään vähää hänen ei tarvitse maksaa, koska pahastikaan erääntyneitä sakkorangaistuksia ei nykyään joudu linnaan istumaan, eli nekin muutamat kympit painuvat Valden jo muutenkin mittavan ulosottovelan saldon perään. Rangaistuksen ennaltaestävä vaikutus Valden tulevaan käyttäytymiseen on siis parhaimmillaankin olematon. Varastetun polttoaineen arvon Shell saa tietenkin kyniä mistä parhaaksi näkee ja helpoimmin sen saa sieltä, mistä Valdekin rahansa saa -siis niiltä urpoilta, jotka suostuvat maksamaan sen mitä pyydetään. Kuluttajiksi kai heitä Shell kutsuu ja toiset veronmaksajiksi.

Koko Pasilassa oloaika meni Valdella omituisessa usvassa, koska pääkoppa ei oikein vieläkään ollut selvinnyt, mutta puoleen päivään mennessä hän oli jo matkaamassa ratikalla takaisin kotiautoon Kurviin. Pummilla tietenkin -typeräähän se nyt ratikkamatkaa varten lippua olisi ostaa, kun ilmaiseksikin pääsee.

Tutuille kulmille saavuttuaan Valde havaitsee vanhan herran nousevan juuri taksista. Kävipä sopivasti, Valde tuumaa ja tuuppaa herran kumoon. Herran taskusta löytyy nopealla kopeloinnilla pari tuhatta euroa seteleinä, ne Valde nappaa mukaansa ja kipaisee yllättävänkin vikkelästi Vilhonvuorenkadulla yhä parkissa olevaa kotiaan kohden. Sinne saavuttuaan hän starttaa Volvon nopeasti ja kaartaa Sörnäisten Rantatielle ja edelleen Itäväylälle (onhan sen tankissa edelleen sitä varastettua bensaa, joka nyt siis rikoshyödyksi on todettu, mutta silti Valden käyttöön jätetty). Sillä aikaa ohikulkijat soittavat ambulanssin päänsä loukanneelle vanhalle herralle. Valdelle koordinaatio ja ympäristön hahmottaminen on edelleen hiukan vaikeahkoa, koska hän nappasi poliisimaijan takaosassa istuessaan taskunsa pohjalta viimeisenkin Diapamin huiviinsa, jotta se ei vahingossakaan päätyisi poliisin haltuun, jos hän vaikka ihan putkaan olisi joutunut. Vaikeuksista huolimatta Volvo kiihtyy melkein suoralla tiellä kivasti yli sataan kilometriin tunnissa ja ympäristökin tajuaa väistella raskastekoisen auton alta pois. Mikäli Itäväylällä liikkuisi poliisipartioita he ehkä kiinnittäisivät huomiota oudosti heittelehtivään autoon.

Valde ei oikein itsekään muista kuinka päätyi Kauppakartanonkadulla Itäkeskuksessa olevan talon sisäpihalle ja miksi, mutta läheisen talon parvekkeella tupakkaa poltteleva nainen kuitenkin kiinnittää huomiota jopa näillä kulmilla erikoiseen ajajaan ja soittaa poliisipartion paikalle. Nyt sitten Valde pääsee ihan putkaan asti ja yön yli nukkumaan. Siis vasta nyt. Vanhan herran rahojakaan hän ei ollut ehtinyt hukkaamaan kahta sataa enempää. Pappa saa siis kahdesta tonnistaan lähes kaikki takaisin -loput hän tietenkin voi karhuta Valdelta oikeusteitse takaisin... Voi onnen päivää. Kylläpä on mukavaa tietää, että yhteiskunta kyllä pitää jäsenistään huolta!

Nykyisessä yksilönvapauksia sairaalloisesti kunnioittavassa yhteiskunnassa ei siis saa estää ajoneuvon liikkellelähtöä, vaikka sen kuljettajan paikalla ei istu se henkilö, joka auton pitäisi omistaa, eikä edes silloin kun on enemmän kuin todennäköistä, että ajoneuvolla lähtee ajamaan henkilö, joka on sekaisin -siis silminnähden sekaisin. Eikä em. henkilöä voi edes pitää väkisin missään lukitussa tilassa selviämiseensä asti, ei vaikka voidaan pitää vähintäänkin todennäköisenä, että hän lähtee ajamaan sillä mainitulla autolla ihan meidän muiden, selvinpäin töitämme tekevien ihmisten joukkoon ja vaikka ei lähtisikään, niin voidaan pitää hyvinkin oletettavana sitä, että hän kuitenkin aiheuttaa jonkinlaista häiriötä ja hämminkiä ympäristölle, jossa liikkuu. Kyynisempi voisi sanoa, että lähes varmasti hän tulee myös syyllistymään johonkin rikolliseen toimintaan (koska hän on sekaisin, rahaton, koditon ja mistään piittaamaton paskiainen -ja näinhän tosiaan kävi. Kas, olen meedio). Silti mitään ei näköjään ole tehtävissä ennen kuin vasta jälkeenpäin. Siihen asti toivotaan, että kenellekään kunnollisemmalle kansalaiselle ei tapahdu mitään pahempaa Valden törttöilyjen seurauksena.

Onko tämä oikein? Ilmeisesti kun se ei ketään tunnu häiritsevän...

Stadin TUSKA

Häpeäkseni on myönnettävä, että en ennen ole käynyt TUSKA -festivaalissa. Puolustukseksi voin toki esitää, että olen tällä vuosituhannella asunut neljä vuotta Tampereella, jossa toki luuhasin Sauna Open Air -festivaalilla ja kyllähän viime vuonna näin Epican, Nightwishin ja Amorphis:in Tuskan lämppäripäivänä, mutta kuitenkin -onhan se nyt noloa, että kotikaupungissa pidetään pirulliset metallikarkelot ja tämä laiska paska ei jaksa raahautua paikalle. Noh, ihastuin festariin välittömästi, joten eiköhän jokavuotinen perinne päässyt syntymään. TUSKA on hyvin Stadilainen festari, osa kaupungin identiteettiä, osa MINUN Stadiani -sitä kaupunkia jossa olen kasvanut ja elänyt.

TUSKAssa viehättää ennen kaikkea se, mikä kaikissa metallimusiikkitapahtumissa viehättää, eli tapahtuman mieletön suvaitsevaisuus. En muualla ole törmännyt (ja on kaikenmoisia festareita tullut läpi kahlattua) niin laajaan kirjoon kuulijoita. Yleisön joukossa on paljon rullatuoleja, sokeita, kehitysvammaisia, ihan pieniä lapsia ja reilusti keski-iän ohittaneita vanhempia festarivieraita -kaikki sulassa sovussa keskenään. Kukaan ei kukkoile, vittuile, riehu, eikä räyhää; kolmen päivän aikana näin kaksi kertaa järkkäreiden retuuttavan jotakuta onnetonta ja niistäkin toisella kerralla kohdehenkilö talutettiin vain aidan vierelle istumaan. Paikalla oli kuitenkin kaikkiaan 28 000 ihmistä ja alueelta ei pääse välillä pois. Turha kai mainitakaan, että Helsingin poliisilaitos on vuodesta toiseen kiitellyt sitä, että TUSKAsta ei aiheudu sille yhtäkään ylimääräistä tehtävää -samalla kun esimerkiksi Seinäjoen poliisilaitokselle aiheutuu Tangomarkkinoista satoja ylimääräisiä tehtäviä...

Kollegani K:n sanat tulivat myös mieleeni, hän kun ihannoi Järvenpään Puistobluesin ja Pori Jazzin kaltaisia tapahtumia mm. siksi, että niissä on niin rento ja mukava tunnelma; ihmiset tulevat paikalle picknic -koreineen ja viinipulloineen, viettämään aikaa kavereiden kesken, samalla mukavaa musiikkia kuunnellen. Aivan samanlainen on meininki TUSKAssakin, eväskorit ja punkkupullot mukanaan goottikansa vaelsi Kaisaniemen puiston pienelle ruohikkoiselle mäelle kavereidensa kanssa turisemaan ja eväitään napostelemaan.

Asia, mikä aivan oikeasti otti pannuun ja vitutti tuelta, olivat vitun jeesushihhulit, jotka sekoavat aivan täysin (siis vielä normaalia enemmän, jos mahdollista) TUSKAn ilmestyessä kaupunkiin. Asematunneliin oli perustettu apinaleiri, josta ihan kajarien voimin levitettiin raamattuun perustuvaksi väitettyjä omia näkemyksiä kaikille niille, jotka sattuivat kuuloetäisyydelle tulemaan. Opin raamatusta paljon uusia asioita, kuten sen, että: "Raamatussa sanotaan tien kadotukseen kulkevan hullutuksen kautta" ja "Raamatussa sanotaan, että kadotukseen joutuvat ne, jotka osallistuvat kaikenmaailman hullutuksiin". Hullutus lienee synonyymi TUSKAlle. Ainakaan minun näkemissäni käännösversioissa ei ole tuollaisia mainintoja. Myös Michael Jackson:ia muistettiin pilkata kysymällä, mitä tästä omaa kuolemattomuuttaan korostaneesta epäjumalankuvasta muka jäi jäljelle? Mieleni teki huutaa, että: "Jokunen kymmenen miljoonaa myytyä levyä, mutta susta ei jää mitään..." No, toisin kuin nämä urpot, minut on kasvatettu kotona joillekin tavoille ja niihin tapoihin kuuluu toisten (tyhmienkin) ihmisten (tyhmienkin) ajatusten kunnioittaminen. Sama ralli jatkui Kaisaniemessä, johon oli ihan bussi parkkeerattu ja aidan kupeessa heiluteltiin jotain "Pelasta itsesi Jeesuksen avulla" ja "Luovuta tuskasi Jeesukselle" -kylttejä. Järkkärit (ja Jone Nikula) kävivät sitten häätämässä nämä harhaanjohdetut aidan luota roikkumasta. Lauantain päälavalaesiintyjät muistivatkin kommentoida välispiikeissään näitä varsin erikoisia yhteenottoja -lähinnä surullisen myötätuntoisesti.

Ihan näitä kavereita lämmöllä ajatellen kiskoin päälleni saatanallisimman paitani, jonka selässä on teksti: "God Bless Satan Caress" ja vielä ostin toisen, tekstillä: "Sex and Satan Baby" ja kyllä, ihan vain ärsyttääkseni ja vittuillakseni.

Uskokoon mihin haluaa, vaikka olohuoneen patteriin, mutta pitäköön sen saatana omana tietonaan, en minäkään lähde näiden ihmisten suunnatonta typeryyttä kaduille huutelemaan -olkoot älykääpiöt omissa oloissaan ja keskenään. Ei muuten, mutta joku päivä tulee vastaan se raja, kun raapasen tuollaista, perääni solvauksia huutavaa ääliötä, turpaan -ja se ei ole viisasta, mutta kun kuppi menee nurin, se menee.

Ja ihan vihjeeksi kaikille jeesuksen kuvalle runkkaaville: Erittäin monet "saatanalliset" hevibändit laulavat hyvin tärkeistä asioista, kuten ilmaston lämpenemisestä, luonnonvarojen rajallisuudesta, ihmisen itsekkyydestä ja typeryydestä sekä sosiaalisesta eriarvoisuudesta. Kannattaisi joskus hetki kuunnella -pakotatte te minutkin kuuntelemaan omaa paskaanne.

Mikäli minulla joskus on lapsia, tulee korkein tavoitteeni olemaan se, että he eivät tiedä uskonnoista muuta kuin sen mikä yleissivistyksen kannalta hyväksi on, heitä ei kasteta kirkon valheiden piiriin ja heille ei varsinkaan opeteta mitään vitun "armon saat kun muistat vain rukoilla oikeaa jumalankuvaa" -paskaa. Mikäli aikuisena itse sekoavat, niin sitten sekoavat, eihän sille enää sitten mitään voi.

Väärin äänestetty.

Alkaa jo ihan oikeasti ottamaan pannuun tämä suomalainen "puolueeton media". Sunnuntain eurovaalilähetys oli kyllä jo pohjanoteeraus, vai oletteko joskus kuulleet toimittajan tenttaavan juuri yli 130 000 ääntä kuitanneelta ehdokkaalta, että mahtaakohan tämä nyt ihan oikeasti osata sen homman, johon hänet on valittu? Samaan aikaan kun n. 16 800 ääntä saaneen ruotsinkielisen ilmaisjakelulehden päätoimittajan kykyjä ei epäillä alkuunkaan, saati 37 700 ääntä saaneen 27-vuotiaan lehdistösihteeripimun.

Lähinnä spurgua muistuttava juoppo selitti RKP:n puolesta, että nyt on "puntit tasan" Perussuomalaisten kanssa?! WTF? Onko se ryypännyt näkönsä vai järkensä, jos 162 500 ääntä näyttää olevan ihan tasoissa 94 400 äänen kanssa? RKP:n ehdokas meni käsittämättömän vaalimatematiikan turvin parlamenttiin 16 800 äänellä ja se on ilmeisesti ihan samalla viivalla Soinin 130 000 äänen kanssa. Ei mitään eroa kannatuksessa -hei, älkää nyt viitsikö, JUMALAUTA! Avatkaa jo silmänne, jos haluatte olla mukana vielä seuraavallakin kierroksella.

Vasemmistopopulisti kitisi katkerana, että oikeistopopulistit kahmivat heidän äänensä. Aika väsynyttä. Kommunismi on ihan kiva aate, mutta sitä on nyt parissakin yhteiskunnallisessa kokeilussa testattu ja ei tunnu toimivan. Kannattaisiko keksiä jotakin, mikä on tältä vuosituhannelta jos haluaa olla geimeissä mukana?

Populismi on minusta muuten aika kiehtova sana: Populismi (lat. populus, kansa) tarkoittaa kansansuosioon varsinkin kansankiihotuksellisin keinoin tähtäävä poliittista toimintaa (Wikipedia).

Perussuomalaisia ja varsinkin Soinia on syytetty aina ja iänkaiken populismista (sillä oletuksella, että se on jotenkin paha asia, se populismi). Minusta Persujen toiminta vaikuttaa lähinnä siltä, että he ottavat rehellisesti kantaa asioihin, joihin kansa haluaa kantaa otettavan. Kansalla on ongelma ja se vaatii poliitikoilta ratkaisua, poliitikot vastaavat, että: "Ehdottomasti EHKÄ, tai sitten ei tai kyllä" Persut vastaavat, että: "Olette oikeassa, asiaan pitää saada muutos -nytpä tehdäänkin näin..."

Kolmelta isolta tulee mielipiteitä vain silloin kun pitää nostaa veroja (niin on ihan pakko tehdä), nostaa eläkeikää (nyt ei ihan oikeasti selvitä mitenkään muuten), alueellistaa (mun äänestäjien Kälviällä tarvii saada duunia ja niiden tavii saada just sun duuni), lisätä valtion laitosten tuottavuutta (ei ne laiskat paskat siellä valtion suojatyöpaikassa oikeesti mitään tee kuitenkaan, niistä joutaa puolet mäjelle), kaventaa ihmisten perusoikeuksia (LexNokia), suojella rikoksia tekeviä kavereita (lähdesuojan kaventaminen), suojella kavereiden rahoja (nyt ei saa elvyttävää toimintaa verottaa, vaan työtä pitää verottaa), saada maahan ihan omia mellakoita, kunnollista terrorismia ja oma sharia-tuomioistuin (kaikkien turvapaikkaa hakevien piruparkojen pitää saada tulla tänne, eikä niitä saa enää rasittaa millään viranomaisselvityksillä tai valvonnalla, kyllä kaikki ihmiset pohjimmiltaan on hyviä) ja niin edelleen. Silloin kun noista jutuista on kyse, niin kyllä silloin ollaan yhtä mieltä -lähes liikuttavuuteen asti. Ihan eri juttu, mitä kansa on mieltä -yhtään mistään. Jos joku yrittää esittää jotain vasta-argumentteja ja mahdollisesti kyseenalaistaa tuota liikuttavaa samanmielisyyttä, niin se on tietenkin vain populismia ja siksipä lapsellista. Mikäli kansa menee siihen retkuun, että lähtee mukaan tuohon kansankiihotukseen -tuohon populismiin- niin se tietenkin vain "protestoi" ja kiukuttelee.

Meillä on liikaa vahvoja naisia puolueessa -siksi ne äänestää Persuja, ne on rasisteja -siksi ne äänestää Soinia, ne haluaa raiskata kaikki vihreiden kansanedustajanaiset -siksi ne äänestää Sampo Terhoa, kuten Halla-Aho määräsi, ne haluaa vapaan aseenkanto-oikeuden -siksi ne äänestää populisteja, ne rinnastaa homot ja koirat -siksi ne äänestää äärioikeistoa, ne haluaa poliisivaltion -siksi ne äänestää Perussuomalaisia. Ja mitähän syitä nyt vielä keksittäisiin? Ai niin, on lama -lama-aikana ääriliikkeet aina voimistuu. Ei sillä mitään tekemistä voi olla sen kanssa, että yksikään vanhoista puolueista ei ota mitään kantaa niihin ongelmiin, joita ihmiset ympärillään näkevät/kokevat. Mikäli kansa ymmärtäisi syvällisesti oman (ja Isänmaansa) etunsa, niin se ei ikinä äänestäisi muita kuin kokoomusta tai ehkä keskustaa.

Ihmettelen vain, miten joku uutisia tai politiikkaa työkseen tekevä voi olla niin pohjattoman typerä, että esittää ihan vakavalla naamalla, että vapaassa demokratiassa yleensä voisi äänestää jotenkin väärin. Perkele kun sylettää tuollainen typeryys ja ylimielisyys.

Niinpä tietysti.

Eilen oli eräs tärkeimmistä uutisista se, että Paasilinna (tämä kirjailija siis -Jäniksen vuosi, Ulvova mylläri jne.) tukisti jotain 17-kesäsistä tenavaa Kampin keskuksessa.

Noh, tämän aamun lööpit eivät yllättäneet: Kyseinen 17-kesäinen turvautui poliisin apuun ja teki rikosilmoituksen.

Niin.

Ainoaa edes hiukan asennetta omaavaa radiokanavaa, Radio Rock:ia lainatakseni: "Jokunen vuosikymmen sitten 17-vuotiaat olivat Miehiä, jotka pysäyttivät Puna-Armeijan pariinkin otteeseen". Olkoonkin että pari vanhempaakin kaveria oli mukana, mutta ymmärtänette pointin. Tämän ajan Suomessa 17-vuotias, elämänsä kunnossa oleva mieshenkilö ei pärjää 70-kymppiselle, alkoholisoituneelle, mielisairaalle pöljälle, vaikka todennäköisesti itse on ollut kahakkaa aloittamassa.

Vuoden päästä se 17v. jannu jättää tykkimieskoulutuksensa kesken viimeistään ensimmäisen viikon torstaina, kun on niin ikävää kun huudetaan ja pitää nousta jo puoli kuudelta, sitten se ajaa jotain jakeluautoa vähän aikaa, mutta huomaa sitten että sossusta saa rahaa ihan ilmaiseksi.

Perkele.

Oikeus tekstiin.

Kaima Sipilä piti luentoa kirjailijana olemisen vaikeudesta.

Hän kertoi kirjailijan tekijänoikeuksista, siitä kuinka kirjailija saa 2-3 euroa jokaisesta myydystä niteestä (kukahan mahtaa kääräistä sen kaksikymmentäkaksi euroa, kun ostaja maksaa kuitenkin Sipilän uusimmasta sen 25 euroa) ja kuinka kirjastot maksavat tietyn kertakorvauksen jokaisesta kokoelmiinsa hankkimastaan niteestä, joita sitten lukijat voivat lukea uudelleen ja uudelleen täysin ilmaiseksi (tässä kohtaa Sipilä vertasi Suomen valtiota -joka siis päättää korvauksista- Pirate Bay:hin, eikä ehkä niinkään turhaan), ulkomaisille kirjailijoille ei makseta mitään ja divareissa myydyistä kirjoistahan ei tietenkään mene kirjailijalle senttiäkään.

Sipilä konkretisoi asian: Ihminen ostaa fyysisen kirjan muodossa lukuoikeuden kirjailijan tekstiin -ei itse tekstiä. Kirjoitus on edelleen kirjailijan omaisuutta, vaikka kirjan ostaja saakin sen lukea. Oikeusministeri Tuija Brax oli ollut Jarkko Sipilän kanssa asiasta eri mieltä, hänen mielestään ostaja saa kaikki oikeudet kirjoitukseen...??

Vetää hiljaiseksi, vai mitä? Tällaiset ihmiset käyttävät Suomessa ylintä lainsäädäntövaltaa. Ihmiset, joiden lainopillinen tietämys ei tunnu ihan aina yltävän edes tavallisen kansalaisen tietojen, tai "maalaisjärjen" tasalle -muistanette vielä, että viestintäministerin mielestä työnantaja voi vaikka käskeä työntekijää riisumaan, jos katsoo tarpeelliseksi.

Tehkää nyt hyvät ihmiset jotain! Mä en kestä enää! Äänestäkää vaikka...

Ystävät palasivat!

Kirjoittelen kiukkuisena sapekasta tekstiä blogiini. Taas on maailma täysin väärässä ja minä yksin täysin oikeassa -minulla on kiire kertoa tämä itsestäänselvyys kaikille muillekin. Parvekkeen ovi on auki ja yllättäen kuulen tutun äänen kuin vanhan ystävän huudon ikkunan alta: Kimeä SKRII! SKRII! Säntään parvekkeelle ja todellakin -pääskyset ovat palanneet! Tuttu pariskunta kaartelee korkealla kattojen yllä -tarkastavat paikkoja, onko kaikki vielä kuten pitää. Pihaa hallinnoiva varisherra istuu korkeimman talon tikkaiden päällä kuin toivottaen viileän rauhallisesti naapurit tervetulleiksi takaisin kotiin: "Olen tässä hiukan pitänyt paikkoja silmällä -kaiken pitäisi olla kunnossa. No niin, rauhoitutaanpas nyt. Heh, no onhan teitäkin hauska nähdä taas, mutta minulla on vielä paljon puuhaa tälle illalle, enkä nyt oikein joutaisi tässä..."

Kuukausi sitten västäräkki, nyt pääskyset. Kaikki kaverit ovat palanneet -kesä on täällä taas!!