Hevimusiikki pelasti minut Jeesukselta -vai pelastiko?

Työhuoneeni. Seinällä on Itä-Karjalan kartta vuodelta 1943, hyllyn päällä pääkallo jolle on puettu firman lippalakki, vieressään vanhasta sotilaskypärästä muokattu palomiehenkypärä, pari Nightwish -julistetta, Luis Royon kalenteri, IJ:n huoneeseen varastoimia, puhkiammuttuja, tornilogolla varustettuja ampumatauluja noin kolmekymmentä kappaletta, tyhjä vodkapullo, täysi viskipullo, tyhjä pirtupullo, naulakossa roikkuu kaasunaamari M/61 omassa laukussaan, varustevyö, musta maiharitakkini ja tunnisteliivit. Utin erikoisjääkäreitä hehkuttavia postikortteja on teipattuna hyllynpäätyyn, 9mm patruuna hyllyn päälle unohtuneena, Trabantin pienoismalli, Guardia di finanza -pikkuauto, Stahanovilainen työläinen takaa rauhan -postikortti tietokoneen kyljessä, Vihollinen kuuntelee, lörpöttelijä vaarantaa isänmaansa -juliste jne. Päälläni minulla on T-paita, jossa lukee: "God Is Busy, Can I Help You?" ja kuvana virnuileva, punainen pirunpää sekä Hellsinki liekkihuppari -jalassani minulla tietenkin on mustat US BDU Ranger -reisitaskuhousut, maihareiksi naamioidut turvakengät odottavat oven suussa. Mediaplayer soittaa juuri nyt Rammsteinia, hörppään kahvia "Puhu lyhyesti, vihollinen kuuntelee" -mukistani ja juuri sillä hetkellä huoneeseen törmää kollegani LA.

Häntä on juuri kohdannut vakava sairaus, josta hän kuitenkin onneksi toipui. Hän ei ole ihan vielä fyysisesti täysin työkykyinen ja tekee neljäpäiväistä työviikkoa. LA on hyvin mukava -hiukan höpöttävä, mutta mukava mies. Tunnollinen, huolellinen, kaikin puolin rauhan säilyttävä työläinen. Hänen ainoa virheensä on se, että hän kertoi minulle joitain vuosia sitten ostaneensa Turvatiimin osakkeita poikansa tulevan omaisuuden perustaksi. Noh, LA vetää oveni perässään lukkoon kuin painottaakseen toimittamansa asian luottamuksellisuutta ja tärkeyttä. Hän aloittaa touhukkaasti: "Kuule, mulla olisi yksi juttu -ei liity työasioihin mitenkään". Aavistelen jo pahaa. "Merkitsepä kalenteriisi ensi sunnuntai. Oletko miten pahasti buukattu?" Nyt olen jo varma, varma siksi, että minun hommani on tietää asioita ja nyt tiedän mitä LA ajaa takaa -silti olen naama peruslukemilla ja esitän tyhmää: "Mulla -tai siis meillä- on treenit aina sunnuntaisin, joten sunnuntai on aina aika pahasti buukattu -kuis?". LA jatkaa innokkaasti, joskin ottaa kännykkänsä vyökotelosta vain tehdäkseen jotain, vilkaisee sitä ja laittaa sen takaisin vyölleen -turha liike, joka paljastaa LA:n hermostuneisuuden: "Meillä olisi eräs pieni kokoontuminen sunnuntaina tuossa Kulosaaressa". "Valitan, mä en edes kuulu kirkkoon" totean. "Ei sillä ole mitään merkitystä -mulla olisi saarnavuoro" LA jatkaa innokkaasti, "Sinne voi tulla ihan muuten vain..." "Valitan, mutta ei se nyt oikein ole mun juttu..." vastaan. "Ja mä en saa mitenkään sun päätä kääntymään?" LA kysyy. "Et, se olisi hyödytöntä ja johtaisi vain vasta-argumentointiini" vastaan, aidosti pahoillani, koska ymmärrän tilanteen kiusallisuuden LA:n kannalta. "Kiitos silti" sanon vilpittömästi. LA vastaa reippaasti jotakin sen suuntaista kuin: "No, jatketaan taas" ja yrittää poistua ovestani tajuamatta sen olevan lukossa.

Missasin Du Hast -biisin, joten avaan MediaPlayerin ja klikkaan kappaleen alkuun. Työpäivän päätteeksi IJ tulee huoneeseeni odottamaan hammaslääkäriaikaansa. Kerron hänelle tapahtuneesta ja IJ pyörittelee päätään tuskastuneena: "Kai sekin nyt on sun juttujasi sen verran kuunnellut, että olisi pitänyt tajuta..."

Toinen sininen viiva.

Israelilaiset ovat kummaa porukkaa. En oikein tiedä, mitä heistä pitäisi olla mieltä. Tavallaan suunnilleen saman kokoiseen kansaan on helppo samaistua ja ihailla heidän "meille ei kukaan tule vittuilemaan" asennettaan, kun katselee tätä meidän säälittävää nöyristelyämme milloin Itään milloin Etelään. Toisaalta iippojen touhut menevät silkaksi valtioterroriksi, jota ei tietenkään voi hyväksyä.

Taannoin olin luennolla, jossa oli Israelin armeijan entinen eversti TH. Häntä ei saanut kuvata, eikä luentoa muutenkaan nauhoittaa. Hän elää erikoisessa maailmassa. TH on nykyään Demoman -nimisen yrityksen asiantuntija. Ratkaisujen tarjoaja haasteellisiin turvallisuustilanteisiin. Hän näyttää hidastuskuvaa autopommista -betoniesteet todellakin suuntaavat räjähdysvoimaa ylöspäin, pois suojattavasta kohteesta. Bussissa räjähtävä pommi tekee todellakin paljon pahempaa jälkeä, kun kaikki ikkunat ovat kiinni, verrattuna siihen, että vaikka yksikin ikkuna on auki. Israelin poliisin on raivattava kaikki itsemurhapommittajan tekemät tuhot kahden tunnin kuluessa -oli tutkinta valmis tai ei. Tämä on psykologisesti tärkeää. Siksi Israelilainen poliisi alkaa kuvaamaan videokamerallaan heti autosta noustessaan ja se kuvamateriaali ei ole kaunista katsottavaa. TH toteaa lakonisesti, että kuvassa näkyvät riekaleet ovat pommittaja, jonka riemu paratiisissa saattaa olla rajallinen, mikäli se jotenkin edellyttäisi ehjää vartaloa.

Erään Tel Avivilaisen ostarin vartijat ovat varjelleet kauppakeskusta koko sen olemassaolon ajan itsemurhapommittajilta, jotka sitkeästi koittavat sinne sisään. Oman työhistoriani kautta ajateltuna vatsaani kirpaisi nähdessäni miltä ko. ostoskeskuksen ovella näyttää turhankin usein. Kymmenet vartijat ovat antaneet henkensä varjellessaan tuota kapitalismin linnaketta. Pommimies toisensa jälkeen on räjäyttänyt itsensä ja pysäytyksen tehneen vartijan, ynnä muut lähellä olleet ihmiset taivaan tuuliin lukemattomia kertoja, mutta yksikään ei ole päässyt sisälle asti. TH kertoo ylpeänä, että vartijoiden riskiprofilointi on onnistunut tähän asti 100%:sesti. TH kertoo, että jos epäilee jonkun olevan itsemurhapommittaja, kannattaa tämä päästää ohi ja jos on 110%:en varma asiastaan, ampua tätä päähän heti kun tämä on kulkenut ohi. Päähän ammuttu putoaa heti polvilleen, eikä ehdi painaa kädessään olevaa laukaisinta. Heti perään hän kysyy kuinka paljon suomalaiset vartijat harjoittelevat ampuma-aseen käyttöä viikkotasolla. Yleisön joukosta joku reippaampi koittaa selittää, että Suomessa vartijoilla ei juurikaan ole ampuma-aseita. TH:lla on ilmiselvästi vaikeuksia ymmärtää, mitä ihmettä se tarkoittaa.

Toinen israelilainen, Ammon Darsa, otti vastaan kahden tunnin tasokokeeni P2 -tason, tuossa taannoin. Sitä edelsi kolmen tunnin seminaari, jossa AD kertoi useasti kuinka milloin mikäkin tilanne on big trouble and you are fuckt up. Välillä hän lohduttaa kuulijoitaan sillä, että tilanne meni vituiksi jo silloin kun et ampunut kimppuusi käynyttä tyyppiä silloin kun hän oli vielä lapsi. Nyt pitää tehdä tuplasti töitä selvitäkseen. Havaittuaan, että vertaus ei oikein uppoa suomalaiseen yleisöön hän keskittyy enemmän tekniikan opettamiseen, vinoilun sijasta. Viiden tunnin vääntämisen jälkeen olen täysin paskana. K on tietenkin vielä enemmän paskana ja hoippuu ilmiselvästi pahoinvoivan näköisenä. Sisukkaana naisena K ei tietenkään edes harkinnut keskeyttämistä -minkä kyllä arvasinkin. Monenlaisissa tasokokeissa olleena tajuan, että nyt ollaan hyvin varhaisissa tekniikoissa ja jos koe on jo nyt tällainen, en edes viitsi miettiä mitä se on tasolla, jossa oikeasti vaaditaan jotain.

Kuten sanottua: Israelilaiset ovat outoa porukkaa, mutta he osaavat asiansa ja vaativat itseltään melkoisen paljon. Mikäli lähtee leikkiin mukaan, he vaativat myös muilta melkoisen paljon. Toisaalta, jos olisin vakuuttunut siitä, että joku ihan oikeasti uhkaa henkeäni, niin palkkaisin israelilaisen turvamihen. Olen täysin vakuuttunut siitä, että se lopettaisi ampumisen/lyömisen vasta kun uhkaaja ei enää varmasti nouse uudelleen ylös.

Onneksi se ei kuitenkaan ole täälläpäin tarpeen ja voin hyvin jumpata pari kertaa viikossa israelilaisten keksimän pillin mukaan.

http://www.demoman.co.il/
http://www.suicide-terrorism.com/

Practical shooting

Jostain ihmeen syystä mieleeni tuli eräs arkipäivä Myllypurossa joskus 90-luvun lopulla.

Olin silloin töissä eräässä vartiointiliikkeessä, josta onkin tainnut olla jo aiemmin puhetta. Voimankäytön pääkouluttajaksi oli jotenkin ajautunut veikeä venäläinen kaveri, josta olen tainnut käyttää tuttavallista termiä "puolihullu ryssä". Samainen veijari sai päähänsä, että firmalle pitää luoda erillinen VIP-osasto. Noh, sellainenhan uppoaa nuoriin stevarinalkuihin kuin nyrkki anaaliin, joten vapaaehtoisia ei kauaa tarvinnut kysellä. Lopputulos oli se, että hengailimme Myllypurossa olevalla sisäampumaradalla vapaapäivänämme ja vapaaehtoisesti. Ko. venäläinen kaivoi vanhan uskollisen Makarov pistoolin housunkauluksen alta ja alkoi (ilman kuulonsuojaimia luonnollisesti) opettamaan nuorta ja innokasta joukkoa. Maaleina oli kaksi IPSC -taulua ja niihin ammuttiin ihan ensialkuun siten, että laukaus toiseen, ase alas, maan kautta puolikaaressa nosto ylös ja laukaus toiseen tauluun. Tätä kuviota kun ihmeteltiin, laittoi ko. psykiatrista apua todennäköisesti tarvitseva venäläinen taulujen väliin seisomaan erään nuoren, kuolemaa halveksuvan vartijapojan, komensi minut VIPiksi ja asettui taakseni seisomaan. Varmistuttuaan siitä, että kaikkien huomio oli vangittu jakamattomasti tönäisi hän minut olkapäällään syrjään (olinhan suojeltava VIP) ja ampui kiistatta nopean ja tarkan tuplalaukauksen vasemmanpuoleisen taulun rintalastaan, siirsi aseen kaarevalla liikkeellä alakautta taulujen välissä seisovan miehen editse ja nosti aseen oikeanpuoleisen taulun päälle, ampuen kaksi nopeaa laukausta siihenkin. Näin meille kaikille valkeni aseen alakautta tapahtuvan siirtämisen välttämättömyys. Vahingonlaukauksen sattuessa emme ampuisi vihollisten välissä olevaa ystävällismielistä henkilöä. Tästä tiedosta helpottuneina ja valaistuneina jatkoimme ampumaharjoituksia iloisin mielin.

Samainen henkilö piti minulle joskus luentoa venäläisten rikollisten käsien tatuointien merkityksistä. Kirjaimia käsiinsä tatuoineet henkilöt olivat Venäjällä yksiselitteisesti rikollisia. Häveliäisyyttäni en viitsinyt kysellä hänen omista käsitatuoinneistaan... Sain häneltä myös korvaamattoman oppitunnin siitä, kuinka myymälävaras päästetään paskalle siten, että käsirautoja ei tarvitse irroittaa ja henkilö säilyy koko ajan kontrollissa. Mihin olisinkaan joutunut ilman kyseistä kallisarvoista oppituntia?

Vakavasti jos puhutaan, niin ko. henkilön opettamat pampputekniikat olivat kyllä vertaansa vailla ja muistan jo silloin ihmetelleeni, miten Moskovan yliopistossa aasialaista kulttuuria ja mm. vietnamin kieltä opiskellut herra olikin niin näppärä, mitä tulee ihmisten alistamis- ja pieksemistekniikoiden soveltamiseen reaalimaailmaan....

Jääkuningatar tuli kylään.

Joinain, hyvin lyhyinä, hetkinä minunkin on helppo pitää talvesta -sen hiljaisuudesta ja kauneudesta.

Tää on mun Stadi

Vuosii sit jengi Maltsussa, ei pennii taskussa
Juostiin haneen, ku isot tytöt koitti pussaa
Yli siltaa, kehiin posse Kantsu akselilta
Räkikset waildaa, samaa settii joka ilta

Seis! Pysähdyn muisteleen, must meille
back in the days oli just eilen
Kesät fudist plus skedee, talvet oltiin luisteleen
Olin sporttinen räkis, länsi-Stadin hustlereit

Kaivari 95 meno aina iisii
Kesäiltan lämmitti pari bissee ja fleece
Freezee, veikol bboy shaittii
All nightii, grogis eka openmaikkii

Bommattiin sporii aiheutettiin pahennusta "tsori"
Testattiin oman käden alennusta "noniin"
Bostattiin kellon-alla, sittarissa
+3589 ei pyygee dissaa

KERTO
Tää on mun Stadi: snadi metropoli -
kolinaa sporien yössä kuuntelen...
Tää on mun Stadi; vanha hippi rotsin alla
dallailen halki torien...

Stadis aamut saa mut snadist fiilisteleen
Hyppään jossain viimest ennen stogest
Hoppii skobest, oon ku himas
Huikkaa stobest, olo ku kuningas
Tunnin taas hengaan, en venaa mitään
Kelaan länteen, itään, takas. Koko Stadi on rakas!
Niin monii muistoi, niin monii mestoi
Tääl on pyöritty siit ku oltiin penskoi

Mä lähden himast hakeen kiesii Kisiksen parkkikselt

Nään ekan biksin Runskil, sillon kelasin tarttiks` sen
jäädä vaan taa, mut matka jatkuu
Käyn tsekkaan mummuu, tääl tuli mont` yöt` ain bunkattuu
kun vaihdoin maisemii, mut niin tuttu stoori
Eteenpäin motarille, mis ..... autooni
Mut en jaksa Volvoo pohtii. Jatkan Porvoot` kohti
Ja noniin, niin monille tuttuu siltaa kotiin


KERTO

Tää on mun stadi; snadin kundin lailla
skönee diggailen... stebui stikkailen !
Tää on mun stadi; spugejengistäkin
tsennaan jokaisen samanikäisen...

Porvoos` taas, taas kotost. Tää kaupunki toimii..
Poimin broidit heittään perus munkkii
Gabikseen, sumppii. Kuluu oleskelus tunnit
Sit taas munkkii... Kerkkoon rundi...
Sit kotiin isku... Siit ote lipsuu? "Noou!"
Puistoon istuun. Mont` muistoo muistuu
Hyviä? "a-ha" Sit taas sillan yli mä kaahaan
Himaan taas Marjiksest, Töölön syliin mä palaan

Unohtumattomii muistoi itä-Stadis hengaa
Leissi brennaa, ei hajuu mitä huomenna
Parhait kesii Vuokis ensirakkauden kaa
Ei jengaa, kuosis levareit svengaa
Hertsikas, Roihikassa "Wassaaph aza!"
Mis tahansa mestassa ain ku himassa
Digaan Stadii, kantsii rileittaa sunki
Ei mikä tahansa spotti, vaan mun kotikaupunki

KERTO
Tää on mun Stadi; radikaalin täällä
elin nuoruuden - täällä vanhenen.
Tää on mun Stadi; Tavastian stagellakin
bongaan sen: Stadi-fiiliksen !
Tää on mun Stadi: snadi metropoli -
kolinaa sporien yössä kuuntelen...
Tää on mun Stadi; vanha hippi rotsin alla
dallailen halki torien...


Kapasiteettiyksikkö + Hector 2002

Olen aina pitänyt tästä kappaleesta,
siinä uusi ja vanha Stadi sekä niiden puhe kohtaavat.
Heikki Harma on aina osannut asiansa
Stadin kuvaajana ja "uusi polvi" kertoo siitä
Stadista, johon minä synnyin ja jossa kasvoin.

Hienompaahan se tietty olisi kun osaisi itse tuoda tunnelmia
esiin noin hienosti, mutta kun ei osaa, niin pitää lainata muilta.