Kaurismäkeä Kurvissa.

Säpsähdän Sörnäisten metroaseman R-kioskin kohdalla: Tyypillisesti paikalla on yksi, boheemin näköinen kaveri kitaran kanssa, englanniksi laulaen. Nyt paikalla oli kaksi viulua, sello ja haitari. Biisivalintana: Walking In The Air. Haen katseellani Kati Outisen surullista hahmoa. Olen varma, että jossakin hän on siivousvälineiden kanssa, vierellä seisoo vartija, sanoo: "Tule mukaan, tiedän kaupungin laidalla motellin, jossa voimme tupakoida suihkussa." "En minä saata", Outisen esittämä siivooja vastaa, "se ei olisi oikein." "Miksi?" vartijaa näyttelevä, surullisen ilmeen omaava mies kysyisi. "Minä olen nähnyt, mitä se on. Se ei ole minua varten -eikä sinuakaan", Outinen vastaa. "Voisimme kuunnella radiosta iskelmämusiikkia", vartija yrittää vielä kerran, mutta Kati ei enää vastaa, katsoo vain surullisin silmin... Mies vaikenee, painaa katseensa ja kävelee pois.

Kati voisi olla myös kioskin myyjä, mutta se kioski ei olisi silloin R-kioski. Se olisi nimeltään jotain muuta. Ehkä vain: KIOSKI.