Sinulle

En ole helppo mies,
vaikka sellaistakin näyttelen.
Väsynyt ja riitaisa
useinkin, ja sinä tiedät sen.
Töihini sukellan.
Kohta kiroan jo teot ja työt
kun kaikki on
sekaisin kuin minäkin
ja sitä miettiessä valvon yöt.

Vaan vaikka kaikkeus on mieletön,
ja päämääräni päämäärätön, tahdon
pysytellä elossa…
Syyni siihen löytyy sinusta.

T.Rautiainen - Sarvivuori

Lepakko

Muistan vanhan partion. Lepakon päättäjäisbileet. 48 tuntia yhtäjaksoisia teknobileitä. Huomaan liivien lepattavan päälläni -tajuan seisovani kajarien edessä ja basson jytinä heiluttaa oranssia vaatetta päälläni.

Kierrän sotkuisella, hämärällä käytävällä, katson poissaolevia silmiä, vastaan unisiin katseisiin. Kukaan ei kaipaa apuani -miksi kaipaisikaan? Joillekin on liian aikaista, toisille liian myöhäistä. Kellään läsnäolijoista ei kuitenkaan ole asiat kunnossa. Missähän he ovat nyt? Minä muistan heidät, muistavatko he minut -oudon kaverin, oudoissa liiveissä, paikassa, jossa ei ehkä olisi pitänyt olla... Ja samalla missään muualla ei kannattanut olla juuri silloin.

Lacrimosa

Musiikki on oppaani. Laskeudun alas pimeään. Basso jytisee sisäelimissäni. Pimeydessä näen hahmoja, jotka kääntävät katseensa nopeasti pois. Lavan edessä synkkä massa velloo. Urut takovat pitkää, yksitoikkoista sävelmää, synkkä, tumma ääni laulaa, kaiku kiertää holveissa. Pappi saarnaa pahaenteistä latinankielistä veisuaan. Olen jossakin suuressa kaupungissa, öisessä, sateisessa, syksyisessä kaupungissa, jossakin unohdettujen ja kartettujen sivukujien kätköissä -kadonneiden joukossa. Omieni luona.

Soitin tätä joskus M:lle. Hän ahdistui siitä silminnähden ja pyysi lopettamaan. Minua tämä rauhoittaa, rentouttaa. Tämä on sieluni musiikkia. Tämä ohjaa minut kotiin.

http://www.youtube.com/watch?v=Fpqpyv_l7Fo&feature=related

http://www.youtube.com/watch?v=egweJhjt2So&feature=related

Linnakundi

Tuijotan miehen väsyneisiin, raskasluomisiin silmiin. Henkinen yliote -tunnen kuinka se kiertyy kuin niskalenkki miehen aivojen ympärille. Hän tajuaa, että ei kannata alkaa, minä tajuan, että hän on jo luovuttanut. Kuuntelen paskanjauhantaa, kokeilen vanhaa "toista tarinan loppu" -jippoa ja totean sen toimivan. Mies laittaa käden olalleni, pyöräytän sen pois ja näen miehen silmistä, että hän ei osannut odottaa niin nopeaa liikettä ja yrittää varmuudeksi vielä uudelleen. Sama pyöräytys ja yhteinen sopimus, että hän ei koske minuun ja minä en häneen... Turhaa paskanjauhamista omalle pysäkille asti. Typerä taputus selkään -ihan kuin me jotain kavereita oltaisiin -vitun urpo. Julkinen liikenne on saatanasta.