Häpeäkseni on myönnettävä, että en ennen ole käynyt TUSKA -festivaalissa. Puolustukseksi voin toki esitää, että olen tällä vuosituhannella asunut neljä vuotta Tampereella, jossa toki luuhasin Sauna Open Air -festivaalilla ja kyllähän viime vuonna näin Epican, Nightwishin ja Amorphis:in Tuskan lämppäripäivänä, mutta kuitenkin -onhan se nyt noloa, että kotikaupungissa pidetään pirulliset metallikarkelot ja tämä laiska paska ei jaksa raahautua paikalle. Noh, ihastuin festariin välittömästi, joten eiköhän jokavuotinen perinne päässyt syntymään. TUSKA on hyvin Stadilainen festari, osa kaupungin identiteettiä, osa MINUN Stadiani -sitä kaupunkia jossa olen kasvanut ja elänyt.
TUSKAssa viehättää ennen kaikkea se, mikä kaikissa metallimusiikkitapahtumissa viehättää, eli tapahtuman mieletön suvaitsevaisuus. En muualla ole törmännyt (ja on kaikenmoisia festareita tullut läpi kahlattua) niin laajaan kirjoon kuulijoita. Yleisön joukossa on paljon rullatuoleja, sokeita, kehitysvammaisia, ihan pieniä lapsia ja reilusti keski-iän ohittaneita vanhempia festarivieraita -kaikki sulassa sovussa keskenään. Kukaan ei kukkoile, vittuile, riehu, eikä räyhää; kolmen päivän aikana näin kaksi kertaa järkkäreiden retuuttavan jotakuta onnetonta ja niistäkin toisella kerralla kohdehenkilö talutettiin vain aidan vierelle istumaan. Paikalla oli kuitenkin kaikkiaan 28 000 ihmistä ja alueelta ei pääse välillä pois. Turha kai mainitakaan, että Helsingin poliisilaitos on vuodesta toiseen kiitellyt sitä, että TUSKAsta ei aiheudu sille yhtäkään ylimääräistä tehtävää -samalla kun esimerkiksi Seinäjoen poliisilaitokselle aiheutuu Tangomarkkinoista satoja ylimääräisiä tehtäviä...
Kollegani K:n sanat tulivat myös mieleeni, hän kun ihannoi Järvenpään Puistobluesin ja Pori Jazzin kaltaisia tapahtumia mm. siksi, että niissä on niin rento ja mukava tunnelma; ihmiset tulevat paikalle picknic -koreineen ja viinipulloineen, viettämään aikaa kavereiden kesken, samalla mukavaa musiikkia kuunnellen. Aivan samanlainen on meininki TUSKAssakin, eväskorit ja punkkupullot mukanaan goottikansa vaelsi Kaisaniemen puiston pienelle ruohikkoiselle mäelle kavereidensa kanssa turisemaan ja eväitään napostelemaan.
Asia, mikä aivan oikeasti otti pannuun ja vitutti tuelta, olivat vitun jeesushihhulit, jotka sekoavat aivan täysin (siis vielä normaalia enemmän, jos mahdollista) TUSKAn ilmestyessä kaupunkiin. Asematunneliin oli perustettu apinaleiri, josta ihan kajarien voimin levitettiin raamattuun perustuvaksi väitettyjä omia näkemyksiä kaikille niille, jotka sattuivat kuuloetäisyydelle tulemaan. Opin raamatusta paljon uusia asioita, kuten sen, että: "Raamatussa sanotaan tien kadotukseen kulkevan hullutuksen kautta" ja "Raamatussa sanotaan, että kadotukseen joutuvat ne, jotka osallistuvat kaikenmaailman hullutuksiin". Hullutus lienee synonyymi TUSKAlle. Ainakaan minun näkemissäni käännösversioissa ei ole tuollaisia mainintoja. Myös Michael Jackson:ia muistettiin pilkata kysymällä, mitä tästä omaa kuolemattomuuttaan korostaneesta epäjumalankuvasta muka jäi jäljelle? Mieleni teki huutaa, että: "Jokunen kymmenen miljoonaa myytyä levyä, mutta susta ei jää mitään..." No, toisin kuin nämä urpot, minut on kasvatettu kotona joillekin tavoille ja niihin tapoihin kuuluu toisten (tyhmienkin) ihmisten (tyhmienkin) ajatusten kunnioittaminen. Sama ralli jatkui Kaisaniemessä, johon oli ihan bussi parkkeerattu ja aidan kupeessa heiluteltiin jotain "Pelasta itsesi Jeesuksen avulla" ja "Luovuta tuskasi Jeesukselle" -kylttejä. Järkkärit (ja Jone Nikula) kävivät sitten häätämässä nämä harhaanjohdetut aidan luota roikkumasta. Lauantain päälavalaesiintyjät muistivatkin kommentoida välispiikeissään näitä varsin erikoisia yhteenottoja -lähinnä surullisen myötätuntoisesti.
Ihan näitä kavereita lämmöllä ajatellen kiskoin päälleni saatanallisimman paitani, jonka selässä on teksti: "God Bless Satan Caress" ja vielä ostin toisen, tekstillä: "Sex and Satan Baby" ja kyllä, ihan vain ärsyttääkseni ja vittuillakseni.
Uskokoon mihin haluaa, vaikka olohuoneen patteriin, mutta pitäköön sen saatana omana tietonaan, en minäkään lähde näiden ihmisten suunnatonta typeryyttä kaduille huutelemaan -olkoot älykääpiöt omissa oloissaan ja keskenään. Ei muuten, mutta joku päivä tulee vastaan se raja, kun raapasen tuollaista, perääni solvauksia huutavaa ääliötä, turpaan -ja se ei ole viisasta, mutta kun kuppi menee nurin, se menee.
Ja ihan vihjeeksi kaikille jeesuksen kuvalle runkkaaville: Erittäin monet "saatanalliset" hevibändit laulavat hyvin tärkeistä asioista, kuten ilmaston lämpenemisestä, luonnonvarojen rajallisuudesta, ihmisen itsekkyydestä ja typeryydestä sekä sosiaalisesta eriarvoisuudesta. Kannattaisi joskus hetki kuunnella -pakotatte te minutkin kuuntelemaan omaa paskaanne.
Mikäli minulla joskus on lapsia, tulee korkein tavoitteeni olemaan se, että he eivät tiedä uskonnoista muuta kuin sen mikä yleissivistyksen kannalta hyväksi on, heitä ei kasteta kirkon valheiden piiriin ja heille ei varsinkaan opeteta mitään vitun "armon saat kun muistat vain rukoilla oikeaa jumalankuvaa" -paskaa. Mikäli aikuisena itse sekoavat, niin sitten sekoavat, eihän sille enää sitten mitään voi.
