Kuka omistaa Latvian?

Latvian nykyinen hallitus on tajunnut tukalan asian: 80% maan infrastruktuurista, tuotantolaitoksista, maanviljelystä, energiatuotannosta, satamista, raide- ja tieverkostosta on lainarahan kautta ruotsalaisten pankkien omistuksessa -he eivät vain tiedä, kuka omistaa ruotsalaiset pankit. Eikä sitä tiedä juuri kukaan muukaan. Paska homma. Kuka meidät omistaa? Kuka voi painaa meidät polvilleen? Mistä uhka tulee -vai onko uhkaa? Miten helvetissä tässä näin kävi?

Virolaista infrastruktuuria on rahoittanut suomalainen pankkijärjestelmä -tosin paljon maltillisemmin kuin ruotsalaiset Latviaa; osittain siksi virolaisilla menee paljon paremmin ja osittain siksi virolaiset itse omistavat paljon enemmän itse omaa maataan ja yhteiskunnallisesti merkittäviä toimintojaan.

Viime laman aikana nähtiin Suomessa mahtava omaisuuden uudelleenjako: Lainaraha sidottiin kiinteistöihin ja kiinteään omaisuuteen, koska rahan arvo oli syöksykierteessä. Silloin Suomeen syntyi superrikkaiden valtaeliitti.

Sama on nähtävissä nyt -talousoppineet, nuo kapitalistien juoksupojat, hokevat, että elvyttävää toimintaa ei pidä verottaa, jotta elvytystä ei vain vaaranneta. Sama omaisuuden uusjako on parhaillaan käynnissä. Lainarahaa, funny money:ia sidotaan kiinteään omaisuuteen -kiinteistöihin, tuotantolaitoksiin, infrastruktuuriin jne. Sitä, siis sen valtaeliitin, superrikkaiden, omaisuutta ei saa verottaa, jotta elvytys ei kärsisi -sen sijaan veronmaksajia ja työntekijöitä pitää verottaa. Se on heidän oman etunsa mukaista, jotta talous saadaan elpymään.

Irstas kapitalistisika A antaa toiselle samanlaiselle B:lle lainan, vekselin, jonka B antaa isommalla korolla takaisin A:lle, joka antaa sen taas isommalla korolla takaisin B:lle ja sitä vastaan B saa pankista uuden lainan ns. funny money:ia, jolla voi taas ostaa jotain kivaa -vaikka kivitalon Annankadulta. Näin se homma etenee ja itse asiassa ihan ilmaiseksi. Hiukan tarvitsee vaan alkupääomaa.

Kun kysyy tavalliselta ihmiseltä mieltääkö tämä harmaassa tyylikkäässä puvussa istuvan miehen rikolliseksi vai ymmärtääkö tämä ko. henkilön toimet vain niin, että se jotenkin kuitenkin on laillista, niin noin 98% ihmisistä on sitä mieltä, että kyllähän se ihan rehellinen liikemies on ja jos jotain väärää on tehnyt, niin ihan varmasti vain on käsittänyt jotain väärin...

Kysypä niiltä samoilta ihmisiltä, mitä mieltä he ovat miehestä, joka naamioituneena ryöstää pankin...

Ja mitähän vittua täällä nyt taas on tekeillä??

Kannattaa tutustua seuraavaan blogikirjoitukseen:
Herra Kerosen Blogi

Tosin kirjoituksen lopussa oleva linkki piraattipuolueenkin blogiin kannattaa tsekata, sieltä paljastuu, että on se Jiri Keronenkin jotkut asiat tulkinnut turhan synkästi. Pääasiassa MINUA kiinnostaa kuitenkin se, että ainakin kuvittelen seuraavani Suomen valtamedioita aika tiiviisti, enkä ole ikinä tällaisesta kuullutkaan -siitä huolimatta muualla tunnutaan käyvän, ihan aiheellisesti, tällaisesta lähinnä natsi-Saksan, Pohjois-Korean ja Neuvostoliiton lainsäädännön mieleen tuovasta direktiivistä melkoisen kiivasta keskustelua.

Joskus olin itsekin sitä mieltä, että idunpurijahipit ovat jotenkin vainoharhaisia urpoja salaliittoteorioineen, mutta nykyisellään minua alkaa ihan oikeasti kiinnostaa, miksi vapaa tiedon kulku ja todellinen kansalaisvaikuttaminen vapaan mielipiteenvaihdon muodossa koetaan poikkeuksetta valtaeliitin taholta niin pelottavaksi ja suureksi ongelmaksi, että siihen on puututtava hinnalla millä hyvänsä.

Totta kai rikollisen materiaalin levittäminen netissä on torjuttava, mutta kaiken liikenteen rajoittaminen ja kontrolloiminen on siitä aivan liian kova hinta, jota ainakaan minä en ole valmis maksamaan.

Fundamentalistin kiirastuli.

Kollegani L.A, josta aiemminkin olen puhunut, istuutuu samaan pöytään minun, J.K:n ja J.S:n kanssa. En oikein hahmota, mistä keskustelu alkaa, mutta havahdun J.K:n todetessa, että kristinusko on siitä kiva, että saa tehdä vaikka mitä syntiä, mutta silti saa aina armon. L.A tarttuu tähän heti ja tivaa, mistä moinen käsitys on kotoisin. J.K kertoo lukeneensa sen monestakin kohdasta raamatusta, jonka on lukenut läpi pariinkin otteeseen. L.A on sitä mieltä, että J.K on ymmärtänyt täysin väärin; jos ajatellaan, että pelastuminen edellyttää vaikka tuhatta hyvää tekoa, niin ihminen pääsee parhaimillaankin ehkä vain 0,1:een koko elämänsä aikana, kukaan ei voi saavuttaa "täysiä pisteitä". Jeesus on se todellinen, kuoleman voittanut hyvä ihminen (joka on tavoittanut tuon 1000 täytettyä tekoa), johon ihmisen tulee itseään peilata ja pyrkiä samaan. J.K on sitä mieltä, että jos ääreellinen ihminen saa tietää voivansa joskus yhtyä äärettömään, niin ihminen muuttuu, eikä ole enää äärellinen. Toisaalta äärellinen ei ikinä voi yhtyä äärettömään ja niinpä on suurta kusetusta edes tarjota sellaista vaihtoehtoa äärelliselle ihmiselle käyttäen keppihevosena jotain Jeesusta. L.A silminnähden kiihtyy, niska punoittaa ja hän sotkeentuu sanoissaan käydessään kovaa puolustustaistelua tätä harhaanjohdettua piruparkaa vastaan. J.K:sta on sairasta, että lähes kaikki maailman uskonnot haluavat kontrolloida ihmisten panemista, joka on ihmisen perusvietti. Heti kun ihmisen mielessä syntyy "halu" hän sortuu syntiin tai itsesaastutukseen, molemmat ovat J.K:n mielestä sairaita yrityksiä kontrolloida ihmisiä ja yksinkertaisia vallankäytön välineitä, koska näistä "synneistä" voi vapautua vain ko. uskonnon jonkun pääoppineen tai muun gurun siunauksella. J.K:n tykitys jatkuu: Jumala on kaikkivoipa ja näkee kaiken -koko ajan, Hän asettaa kymmenen käskyä, joita rikkomalla joudut helvettiin ja ikuiseen kadotukseen/kidutukseen, mutta silti Hän rakastaa sinua. Jumala on kaikkivoipa, mutta silti hän tarvitsee rahaa, koska jostain syystä Hän ei pysty sitä itse handlaamaan... L.A ei suostu myöntämään tappiotaan, vaan jatkaa urheasti puolustustaistoaan. Emme oikein tiedä J.S:n kanssa, että mihin pitäisi katsoa. Mieleeni tulee, että meidän firman pisteytysjärjestelmä on siis ilmiselvästi Jumalan luoma, koska kukaan ei voi todellisuudessa saavuttaa täysiä pisteitä, ymmärrän kuitenkin olla sanomatta sitä ääneen.

Myöhemmin tivaan J.K:lta että mitä hän toista noin piinaa? J.K pyytää minut todistajaksi, jos hän joutuu joskus käräjille työpaikkakiusaamisesta.

Kuin veistä haavassa kääntäen seuraavan tunnin luennoitsija kertoo heti alkuun vitsin:

Pappi otti kyytiinsä liftaritytön. Tytöllä oli minihame ja kohta pastori oli kiusauksessa jota ei voinut vastustaa. Käsi kävi tytön polvella, muka vahingossa, mutta pian se alkoi lipsumaan yhä useammin vaihdekepiltä tytön reidelle ja jäikin sinne. Tyttö alkoi sopertamaan:"Luukas 13:24, voih, muista Luukas 13:24." ja menee aina vain punaisemmaksi poskiltaan. Pappi hillitsi itsensä ja huulta purren,tiukasti tiehen tuijottaen ajoi perille. Tyttö jäi kyydistä, heitti merkitsevän katseen ja kiitteli kyydistä. Pappi ajoi suoraa päätä kotiinsa ja etsi raamatun josta lukee: Luukkaan evankeliumi: 13:24 "Kilvoitelkaa päästäksenne sisälle ahtaasta ovesta,sillä monet, sanon minä teille, koettavat päästä sisälle, mutta eivät voi.

Opetus: Pidä itsesi ajan tasalla työhösi liittyvissä asioissa, muuten saatat menettää monta tilaisuutta.

...ja lisää vielä vinosti hymyillen, että: "Olen niin kovin uskonnollinen ihminen, niin ajattelin nyt sitten laittaa tällaisen tähän alkuun ja tämä johdattaakin meidät päivän aiheeseen..."

Eräs oikeudenkäynti -loppunäytös.

Miljoonaluokan keräyshuijauksesta vankeutta

Julkaistu 09.04.2009 13:16 (päivitetty 15:50)

Helsingin käräjäoikeus on tuominnut kuolemansairaiden lasten nimissä rahaa keränneen Jari Arvi Antero Lepän kahdeksi vuodeksi ja seitsemäksi kuukaudeksi ehdottomaan vankeuteen muun muassa törkeästä petoksesta. Mies määrättiin myös liiketoimintakieltoon viideksi vuodeksi.

Toisen miehen syyte avunannosta törkeään petokseen hylättiin.

Jutussa langetettiin lisäksi kolmannelle miehelle 10 kuukauden ehdollinen vankeustuomio törkeästä kirjanpitorikoksesta. Myös hänet määrättiin viideksi vuodeksi liiketoimintakieltoon.

Oikeus tuomitsi päätekijän maksamaan valtiolle rikoksilla saatu taloudellinen hyöty, yhteensä 1 708 469 euroa.

Juttu liittyi kuolemansairaiden lasten nimissä tehtyyn massiiviseen Make a Wish -keräyspetokseen. Syyttäjän mukaan useat ihmiset lahjoittivat useiden vuosien kuluessa miltei kaksi miljoonaa euroa vakavasti sairaiden lasten hyväksi ja heidän viimeisten toiveidensa toteuttamiseen. Syyttäjän mukaan kerätystä rahasta meni tähän kuitenkin vain murto-osa.

MTV:n uutiset kertoi Make a Wish toive ry:n hämärästä varainhankinnasta ensimmäisen kerran jo vuonna 2002. Lisäksi 45 minuuttia -ohjelma on seurannut Jari Lepän hyväntekeväisyysbisneksiä useissa eri raporteissa.

(MTV3)

Tämä kannattaa lukea.

Vaikka et muuten harrastaisi hyvien blogikirjoitusten seuraamista, niin tämä kannattaa ihan oikeasti lukaista ajatuksella läpi:

http://halla-aho.com/scripta/pahoitteluni.html

Minua ei enää naurata kyllä yhtään tämä touhu.

POLVISTU!

Kollegani P (nimi muutettu), joka ei siis tee samaa työtä kuin minä, mutta jonka työnantaja on sama, kertoi että heidän taloyhtiössään vaikuttaa poika, jolle vanhempansa ovat ostaneet kolme muovikuulapyssyä. P:n poika oli kertonut, että tämä naapurin poika oli pakottanut, sillä muovikuulapyssyllä uhkaamalla, hänet polvistumaan maahan. P paheksuu ja suunnittelee ottavansa pyssyn pojalta pois -jos jatkossa näkee ko. toimintaa. Saa tulla vanhempiensa kanssa sitten hakemaan aseen pois, P tuumaa.

Minua alkoi vituttamaan.

Aseet kiinnostavat lapsia -erityisesti poikia, sille ei voi mitään ja realistisuutensa ansiosta muovikuula-aseet olisivat oivallinen keino opettaa lapselle turvallisesti, miten asetta pitää käsitellä. Pelkkinä leluina ne ovat vaarallisia, koska muovikuula lähtee niistä voimakkaan jousen lennättämänä ja totta kai se ennen pitkää lentää jotakuta silmään. Kalleimmissa versioissa on vielä jotain paineilmasovellutuksiakin. En sano, että aseenkäsittelyoppi olisi lapselle jotenkin ensiarvoisen tärkeää, mutta kun pyssyt nyt tenavia kiinnostavat kuitenkin, niin jos niitä saa käpistellä rauhassa, aikuisen neuvoessa ja selittäessä, ne eivät enää kiinnosta pakkomielteenomaisesti. Ne eivät myöskään ole mitään pihojen leikkikaluja, vaan ennemminkin vanhemman ja lapsen yhteisesti käyttämiä harjoitusvälineitä. Lisäksi ne maksavat jopa sata euroa kappale, eli jos vanhemmat ovat niitä lapselle kolme ostaneet, niin kertoo se vanhemmistakin jotakin, joten P:n suunnitelma sotkea vanhemmat asiaan, tuskin auttaa mitään.

Lapset myös aina leikkivät sotaa, rosvoa ja poliisia jne. Sitä ei voi estää, eikä muuksi muuttaa.

Mutta, liian moni tässä maailmassa kuvittelee olevansa kova jätkä pidellessään asetta kädessään. Omalta osaltaan sen mahdollistaa se, että niin monet ihmiset eivät ole oikeaa asetta nähneetkään ja he pelkäävät aseita lähes hysteerisesti. Minua vituttaa se, että lapsi oppii pienestä asti siihen, että hän voi pakottaa jonkun maahan polvilleen pelkästään uhkaamalla jollakin esineellä. Ilman tuota irrationaalista pelkoa voitaisiin moniin tilanteisiin reagoida aivan toisin. Sekä todellisessa elämässä että erityisesti leikkiaseiden maailmassa. Mikäli "leikki" ahdistaa P:n poikaa, hänen ei pidä mennä siihen mukaan, jos hän silti niin tekee, vaikka ei haluakaan "leikkiä" mukana, niin naapurin pojan saama signaali on täysin väärä. Hän luulee, että jokin esine antaa hänelle vallan ja voiman pakottaa muut tahtoonsa. Ainoa oikea reagointitapa sellaiseen tilanteeseen niin lapsena kuin aikuisenakin on ottaa se esine pois.

Myyrmäessä joku 13 -kesäinen räkänokka oli heilunut puukon kanssa ja uhonnut jollekin kuusikymppiselle äijälle, joka oli lähtenyt pakoon. Muistan uutisen ja muistan miettineeni, kuinka tuollaiselta kakaralta pitäisi tempaista se perhosveitsi pois ja alistaa se pentu -ei suinkaan paeta, jolloin kakaran harhaluulo omasta vallastaan muihin vain lisääntyy. Se kakara pitäisi pyöräyttää johonkin kuralätäkköön rähmälleen ja pitää siellä siiheksi kunnes se tajuaa pyytää kauniisti, että josko pääsisi pois. Lasten ja koirien kasvatus ei loppuviimeksi paljoa eroa toisistaan; näytetään rajat, pidetään niistä kiinni ja tarpeen niin vaatiessa alistetaan. Näytetään kuka loppuviimeksi määrää, se määräysvallan selkeä osoittaminen on ensiarvoisen tärkeää, jos lauma (perhe) aikoo selviytyä kriisitilanteista. Jos ja kun vanhemmat, päiväkoti ja koulu eivät niitä rajoja osoita, niin sen tekevät aikanaan vartijat, armeija ja poliisit. Sitten sattuu, mutta sitten myös alistuu noudattamaan yhteisiä pelisääntöjä -yleensä jonkin fyysisen ärsykkeen pakottamana. Mitä myöhemmin ne rajat osoitetaan sitä pahempi se on sekä yksilölle itselleen että yhteiskunnalle ja kaikille ympäröiville, täysin viattomille ihmisille. P:n sukupolvi ei sitä tajua, koska siinä yhteiskunnassa, jossa hän ja muut ikäisensä ovat kasvaneet, eivät kakarat hyppineet silmille. Ja mistähän se voisi johtua? Siitä, että tenaville näytettiin, missä se kaappi seisoo. Ei tullut mitään kinaa siitä, miten pitää olla ja elää. Ihan pienten lasten kasvattamisessa pidetään tärkeänä sitä, että he saavat kokea myös pettymyksiä, jotta he oppivat, että kaikkea mitä haluaa ei saa. Mihin helvettiin se kultainen sääntö muka katoaa, kun pentu alkaa olemaan enemmän itsenäinen yksilö?

Näitä pohdiskeltuani lähetin P:lle videoklipsin Youtubesta:

Krav Maga -ratkaisu


Videoklipsissä näytetään miten Krav Magassa suhtaudutaan siihen, että joku pakottaa sinut aseella uhaten polvistumaan. P:n harkintakyky näissä asioissa ei ole niitä ihan parhaita ja niinpä hän näytti klipsin vaimokkeelleen, joka on varsin hurmaava ja mukava nainen, mutta ilmeisesti hiukan erilaisen huumorintajun omaava kuin minä ja omaani nähden "hiukan" erilaisen maaimankatsomuksen mukaan elävä taiteilijasielu, joita maailma toki tarvitsee ja siksipä hän on nyt sitä mieltä, että MINÄ olen hullu. Siis täysin sairas ihminen, joka kenties tarvitsisi jonkinlaista (psyykkistä) hoitoa. Huvittavaksi asian tekee se, että heidän naapurustossaan on viimeksi ihan oikeasti ammuskeltu, käytetty huumeita sekä asuttu ruumiin kanssa (ei siis suinkaan sillä suunnalla, missä minä asun, kuten voisi olettaa, vaan heidän taloyhtiössään, joka on ns. paremmalla alueella). Olen ennenkin pohtinut kuinka pussi päässä ihmiset voivat elämäänsä elää. Aivan omassa elinpiirissä tapahtuu vakavia väkivallantekoja ja silti jokin ihmeellinen sisäinen humanisti on sitä mieltä, että väkivallan kohdistumista itseensä (tai lähimmäisiinsä) ei kannata edes miettiä ja siihen varautuminen ainakin on täysin sairasta.

P:n (ja muiden henkisten humanistien) suhtautuminen tuollaiseen ratkaisumalliin, jota Krav Maga -kouluttaja klipsissä tarjoilee, on huvittuneen tuomitseva. On vainoharhaista ja naurettavaa harjoitella tuollaista -jotenkin oireellista. Oireellista siinä mielessä, että on jotenkin mieleltään sairas, kun harjoittelee selviytymään välittömästi henkeään uhkaavasta tilanteesta. Ehkä totta toinen puoli, mutta minä näen asian hiukan toisin. Jos P:n poika olisi menetellyt kyseisessä "leikissä" noin kuin tuossa harjoituksessa, niin naapurin poika olisi voinut oppia jotakin tärkeää -ihan ilman, että soppaan vedetään vanhemmat tai poliisi mukaan (P harkitsi vaihtoehtona myös poliisille soittamista, jos näkee pihalla pojan "aseen" kanssa -syntyvä hässäkkä olisi muka pojalle malliksi ja opiksi).

Toinen seikka on se, mitä lajia harjoittelematon ei tietenkään voi tajuta; kyseisen kaltainen tilanne voi olla arkipäivää Israelissa, mikä on sikäli surullista, mutta Suomessa tuon harjoitteen pääasiallinen anti on kuitenkin opettaa harjoittelijalle, että kaikkein epätoivoisimmassakin tilanteessa kannattaa yrittää jotakin -se taas on Magassa keskeinen ajatus. Erilaisilla harjoitteilla nostetaan stressinsietokykyä, mikä taas parantaa kaikkia suoriutusmismahdollisuuksia, kaikissa uhkaavissa tilanteissa. Mikäli mm. ihmisen pulssi nousee liian korkeaksi pelon, tai muun syyn takia, hän ei enää kykene toimimaan. Pelkonsa hallitseminen on itse asiassa sydämen sykkeen hallintaa. Mitä enemmän harjoittelee itseään stressaavia tilanteita (vaikka sitten vain eläytymällä niihin erilaisissa harjoituksissa) sitä rauhallisemmin niihin oppii suhtautumaan ja sitä alhaisempana syke säilyy; ja (ylläripylläri) sen paremmin pystyy selviytymään kaikista vaarallisista tilanteista.

Perusasia on se, että täysin yllättävä, voimakas hyökkäys saattaa kääntää tilanteen kulun aivan toiseksi. Uskaltaisin väittää, että lähes kenelle tahansa on melkoinen kynnys ampua/lyödä toista ihmistä ja tätä kynnystä voi kohde itse joko korottaa tai madaltaa. Mikäli aseella uhkaamalla pakotat toisen polvilleen (koska olet jo kakarana oppinut, että ihmiset tekevät niin, kun osoitat heitä "aseella"), niin tilanne alkaa ikäänkuin elämään omaa elämäänsä -sinun on tavallaan "pakko" viedä aloittamasi typeryys päätökseen, koska erilaiset ratkaisumallit alkavat katoamaan edestäsi.

Muistanette kaksi poliisia Kapteeninkadulla? Entäpä, jos he eivät olisikaan polvistuneet, vaan he olisivat ottaneet omat aseensa koteloistaan ja tähdänneet Christensseniä? Olisiko Steen ampunut? Ei välttämättä. Tilanne karkasi siihen, että hän oli kahden polvillaan olevan poliisin selän takana, ase kädessä. Hän oli lähtenyt tielle, josta ei enää ollutkaan pakko peräytyä, ei ehkä edes voinut; jos hän olisi kohdannut kaksi päättäväistä poliisia, jotka eivät olisikaan suostuneet tekemään mitä hän määrää, niin hän olisi voinut vielä tajuta antaa periksi. Hänet olisi voitu alistaa henkisesti ja fyysisesti ja tämä olisi tarjonnut hänelle itselleen "kunniakaan" pakotien käsistä riistäytyneestä tilanteesta. Ehkä. Nyt hän istuu loppuikänsä vankilassa ja kaksi ihmistä on kuollut hänen takiaan.

Jokelassa ja Kauhajoella selkeä fyysinen väkivalta olisi voinut säästää lukuisia ihmishenkiä. Kuka helvetti sen määrää, että asetta pitelevä idiootti on jotenkin voittamaton? Kun et vaan tee niin kuin se sanoo, heität kirjalla, puhelimella, tuolilla, millä tahansa käteen osuvalla, syöksyt kohti ja karjut, pidät vaikka tuolia edessäsi suojana; edellisellä viikolla aseen saanut, ameijasta pois potkittu urpo varmasti säikähtää ja hätääntyy eikä todennäköisesti osu liikkuvaan maaliin (mikä muuten on helvetin vaikeaa) ja vaikka osuisikin, niin yhteen .22:sen osumaan ei kuole, nappaat pyssystä kiinni ja lyöt turpaan, potkit munille ja -aivan oikein- alistat sen idiootin. Miksi niin toimiminen olisi jotenkin naurettavaa? Minusta on naurettavaa jäädä pulpetin alle kyhjöttämään ja odottamaan, että apina saa ladattua ja tähdättyä rauhassa. Olisiko se sitten oikein? Pitääkö nykyihmisen olla valmis uhraamaan oma terveytensä tai henkensä ollakseen "hyvä ihminen"? Väkivalta synnyttää vain väkivaltaa ja kierre on loputon -voin katkaista kierteen alkuunsa uhraamalla itseni -niinkö se menee?

Niinpä minusta nykyajan koululaisille todellakin pitäisi opettaa, mitä tehdä kun joku tähtää aseella. Heillä on nimittäin Suomessa saatananmoinen tilastollinen todennäköisyys joutua tapetuksi ampumalla.

Toinen kollegani JL opetti tyttärelleen, miten nyrkkejä pitää pitää, miten suojataan omaa päätä ja miten lyödään. Tytär oli siis alle kouluikäinen. Tämän hän teki huomattuaan tytön tapailevan erilaisia lyöntejä (mistä lie oppinut) ja JL ajatteli, että parempi opettaa likka lyömään heti alkuun kunnolla ja oikein. Kerran sitten ystäväpariskunta oli kylässä ja ystäväpariskunnan typerä poikalapsi alkoi kiusaamaan JL:n tytärtä, kuten pojilla kai on tapana. No, likka nappasi kundia nyrkillä nenään ja (yllätys) ei poika kiusannut enää. Uskallanpa veikata, että JL:n tytärtä ei myöhemmälläkään iällä ihan ensimmäisenä raiskata tai puristella tisseistä, koska hän on jo lapsena oppinut siihen, että kaikkeen ei tarvitse alistua -jokainen vetää itse omat rajansa. Onko se jotenkin huono oppi isältä tyttärelle? Saako JL:n tytär nyt jotenkin huonommat eväät kohdata maailma? Onko hän nyt jotenkin väkivaltainen? Sairas? Tuskin.

p.s. Pariisilaisen koulun pihalla namusetä yritti viedä 8-vuotiaan tytön väkisin autoonsa noin viikko sitten. Tyttö nosti kamalan metelin, potki ja hakkasi. Tytön luokkatoverit huomasivat tämän ja karkasivat kaikki lastenraiskaajan kimppuun hakaten ja potkien. Pedofiili joutui pakenemaan paikalta. Miettikää isät ja äidit sitä. Jokainen -teidän lapsennekin- asettaa itse ne rajat, joita ei kenelläkään ole lupa ylittää. Toisen posken kääntäminen on SAIRASTA -ei itsensä puolustaminen.