Tähtäimessä ihminen

Varusmiespalvelukseni suoritin Kaartin Pataljoonan Jääkärikomppaniassa sotilaspoliisina. Kaarti on legendaarisen JR27:n perinnejoukko-osasto. JR27 oli se valkoisen armeijan ydin, sen tuleva upseeristo, joka kävi Saksan maalla hankkimassa oppia ennen kuin tuli Pohjanmaan kautta takaisin Suomeen, riisui yhdessä suojeluskuntien kanssa Puna-armeijan joukko-osastot aseista ja nujersi laillisen, vaaleilla valitun hallituksen valtuuttamana ns. "punakapinan". Eräänlainen oman aikansa valmiusprikaati. Sitä on pidetty siis jo historiansakin takia "Presidentin joukko-osastona" ja siksi se nykyisin vastaa paitsi Pääkaupungin puolustuksesta myös kunniakomppanian asettamisesta Presidentinlinnan kanslian tarpeiden mukaan. Tuo rooli ei ole ihan niin edustuksellinen kuin voisi kuvitella -Helsingin Päävartio sijaitsee aivan Presidentinlinnan vieressä; kriisitilanteessa, mahdollisen "strategisen iskun" uhatessa Suomea ja sen päätöksentekorakenteita, Kaartin ensimmäinen tehtävä on välittömästi miehittää Presidentinlinna sekä Valtioneuvoston linna ja pitää rakennukset hallinnassaan apujoukkojen saapumiseen asti. Tätä tarkoitusta varten Kaartilla on koko ajan riittävä määrä varusmiehiä ja kantahenkilökuntaa täydessä taisteluvarustuksessa juurikin siinä Päävartion rakennuksessa.

Eräänä talvisena päivänä seisoin vartiossa tuon mainitun rakennuksen ovella, villakangastakkiin ja karvalakkiin pukeutuneena, rynnäkkökivääri olallani, kun nuori mieshenkilö lompsi reippaasti pihamaata rajaavan kettinkiaidan yli ja tuli määrätietoisesti kohti vartioimaani ovea. Kapsahdin asentoon ja karjaisin: "SEIS! Sotilasalue, poistukaa välittömästi!" Mies katsoi minuun, mutta jatkoi kävelyään suoraan kohti ovea. Saamieni ohjeiden mukaisesti heilautin rynnäkkökiväärin olalta, työnsin varmistimen alas, vedin liikkuvat taakse ja nostin aseen olalleni tähdäten miestä rintaan, "SEIS! Sotilasalue! POISTUKAA VÄLITTÖMÄSTI!" toistin, pistimellä varustetun rynnäkkökivääri m/95:n vahvistaessa sanojani. Nyt mies pysähtyi, selvästi pelästyneenä ja jähmettyi paikoilleen. Päivystävä upseeri (PU) tuli ovesta tivaamaan miehen asiaa; ilmeni, että hän oli jenkkituristi, jota oli vain kiinnostanut, että mikähän kyseinen rakennus mahtoi olla. Hän oli ajatellut mennä ovelle katsomaan, jos siellä vaikka olisi ollut jokin kyltti aiheesta. PU selvitti miehelle rakennuksen tarkoituksen ja mies poistui tyytyväisenä, mutta minua ja rakennusta hämmentyneenä vilkuillen. Takaisin lonkkalepoon palattuani en malttanut olla ihmettelemättä kuinka jannulle olisi käynyt jonkin amerikkalaisen sotilaskohteen läheisyydessä...

Tuli vain mieleeni, kun tuossa pohdiskelin, että olenkohan ikinä tähdännyt ihmistä kohti ladatulla aseella, niin olenhan minä...