Itsepalveluyhteiskunta

Pidän Berliinistä. Itse asiassa, jos johonkin pitäisi muuttaa, niin muuttaisin mielelläni Berliiniin, en esimerkiksi Roomaan, vaikka sekin on äärimmäisen kiehtova kaupunki.

Menen huhtikuussa taas Berliiniin ja toivon, että myös K pitää kaupungista ja edes ymmärtää sen, miten minä kaupungin näen, jos ei itse näe sitä samalla tavalla. Mondon matkaopas kaupungista näkee asiaa hiukan samansuuntaisesti kuin minä, siksi päätin ostaa sen K:lle lahjaksi, vaikka hinta on pehmeäkantisesta lätystä huikeat 27,90 euroa...

Kassalla pyydän sen lahjapaperiin -Jenni (kassanainen) viittaa taaempana olevalle päydälle ja sanoo, että: "Meillä on tuolla pakkauspiste, jossa voit paketoida sen". Jaahas, miten saatoinkaan kuvitella, että vajaan kolmenkympin sijoituksella tähän vaatimattomaan kirjakauppaketjuun saisin paketoinninkin?

Lahjapaperipöydän ääressä haen katseellani saksia -ne löytyvät ylimmästä vetolaatikosta. Kuinka yllättävää, että ne ovat Fiskarsin oranssit, vain oikeakätisille tarkoitetut sakset. Vitutukseni tasaantuu tajutessani, että ne eivät ole mitenkään köytettyinä pöytään ja on vain ajan kysymys, milloin ne varastetaan; Fiskarssin oikurimafian rasistisakset ovat nimittäin jostain käsittämättömästä syystä helvetin kalliita.

Vielä enemmän nautin tajutessani, että vilkkaalta käytävältä sisään pamahtava sekopäänarkki voi, törkkäämällä ne sakset Jennin kaulalle, ryöstää koko kioskin (paitsi tietenkin, jos sattuu epäonnekseen olemaan vasenkätinen) -tai kaivaa ihonsa alle munivat muurahaiset ulos (kuten se yksi veijari teki kerran Itiksessä -se ei ollut kaunis näky ja se hemmo kuoli)...

Onneksi tässäkin asiassa saavutin siis sisäisen rauhan, koska sain juuri tekstiviestin, että varaamani Mondon Islantiopus on saapunut samaiseen kauppaliikkeeseen...