Katkelmia eräästä oikeudenkäynnistä.

Olipa kerran yritys, joka keräsi rahaa vakavasti sairaiden lasten viimeisten toiveiden toteuttamiseksi. Yritys toimi vuosina 2003 - 2007, sen onnistui kerätä rahaa huikeat 1,900,000 euroa.

Parantumattomasti sairaiden lasten toiveita toteutettiin tällä rahalla 24 kappaletta... Toiveet olivat tyyliin: Kannettava tietokone, kylpyläloma, temppurata koiralle jne.

Epäluuloisempi kaveri voisi kuvitella, että nyt on hyväntahtoisia ihmisiä kusetettu rankimman mukaan ja ahneiksi paskiaisiksi kansankielessä taipuvat kaverit ovat vetäneet omaan fikkaan melkoiset määrät fyrkkaa. Eihän näin toki ole käynyt, vaan lapsille on jaettu kaikki se raha, mikä suinkin vain kulujen jälkeen on jäänyt käteen -eli 1,5% mainitusta tuotosta. Varainkeruun kulut vain yksinkertaisesti ovat niin saatanalliset.

"Hyvää iltaa, tässä on Nanonano Hurlumhei r.y:stä terve! En kai kauhean kiireiseen aikaan soittanut? No hyvä. Kuule, sellasella asialla sua tässä lähestyn, että kun niin monet lapset ovat parantumattomasti ja pitkäaikaisesti sairaita ja se on kamalan kuluttavaa ja voimiavievää sekä lapselle että koko perheelle ja siinä jaksamisessa tarvittaisiin tosi paljon apua, kun se olisi tosi tärkeetä se koko lähipiirin tuki sille sairaalle lapselle ja se tietenkin vaatii paljon rahaa, että saadaan tuettua sitä koko perhettä, niin ihan sellaista nyt kysysisin.... jne. jne."

Suunnilleen noin alkoi myyntipuhe, jolla kilteiltä ihmisiltä ja yrityksiltä pyydettiin rahaa tärkeään asiaan -eihän nyt kukaan sairailta lapsilta mitään kiellä... Herranjestas sentään.

Puolustus: "Oliko siinä kirjanpidossa mitään, mikä jotenkin iski silmään?"
Syyttäjän todistaja: "No, kieltämättä se, että tän yhdistyksen julkaiseman lehden julkaisukulut olivat vuonna 2003 noin 350.000 euroa ja vuonna 2004 enää vain 31.000 euroa"
Puolustus: "Vai niin, no, onko teillä minkäänlaista käsitystä siitä, mitä tollasen lehden julkaiseminen maksaa?"
Syyttäjän todistaja: "No ei varsinaisesti, mutta se vaan tuntuu aika paljolta, kun sitä ei ole mitenkään eritelty, se on vaan julkaisukulu"
Puolustus: "Niin, mutta te ette siis tiedä, onko jonkun lehden julkaiseminen ensimmäisellä kerralla kalliimpaa kuin myöhemmillä kerroilla?"
Syyttäjän todistaja: "No, en tiedä kyllä. Jotenkin se vaan olisi pitänyt kirjanpitoon eritellä tarkemmin."
Puolustus: "Siis ette tiedä? Jaa, minä kun ajattelin, että teillä kun kuitenkin on pitkä kokemus kirjanpidon tarkastamisesta, olette laskentatoimen merkonomi ja tehnyt talousrikostutkintayksikössäkin töitä jo monta vuotta, että teillä olisi jonkinlainen käsitys tällaisista perusasioista...?"

Puolustus: "Kirjanpitolautakunnan lausunnon mukaan lainvastaistakaan osakaslainaa ei tarvitse merkitä kirjanpitoon. Olitteko tietoinen tästä lausunnosta?"
Syyttäjän todistaja: "Kyllä, mutta kannattaisi varmaan lukea se koko lausunto..."
Puolustus: "Niin, mutta ette kiistä tätä asiaa?"
Syyttäjän todistaja: "No, vastaaja on todettu varattomaksi, nostetulle rahasummalle ei oltu määritelty minkäänlaista korkoa, eikä sille ollut määrätty mitään vakuutta, mitään maksusuunnitelmaakaan ei oltu tehty; jotta tätä voitaisiin pitää osakaslainana, niin kai yrityksessä pitäisi olla jonkinlainen realistinen ajatus siitä, miten se raha maksetaan takaisin."
Puolustus: "Niin aivan, sitä ei kiistä nyt kukaan, mutta tämän kirjanpitolautakunnan lausunnon mukaan kirjanpitolain vastaisesti nostettua osakaslainaa ei tarvitse merkitä kirjanpitoon."
Syyttäjä: "Jos yritykseltä varastetaan tuhat euroa, niin onko se yritykselle kulu?"
Syyttäjän todistaja: "Kyllä on"
Syyttäjä: "No, mites jos yritys saa sen tonnin takaisin, niin merkitäänkö se tuloksi?"
Syyttäjän todistaja: "Kyllä se on yritykselle tuloa."
Syyttäjä: "Vaikka se siis on lainvastaisesti yritykseltä otettu?"
Syyttäjän todistaja: "Niin."
Syyttäjä: "Ei muuta tähän väliin."

Syyttäjän todistaja: "No, kyllä tämä 5000 - 6000 euron kuukausipalkka, jota vastaaja on nostanut, vaikuttaa aika suurelta"
Puolustus: "Suurelta verrattuna mihin? Oletteko te tietoinen siitä, mitä osakeyhtiön toimitusjohtajan työhön kuuluu?"
Syyttäjän todistaja: "No en suoranaisesti, mutta se vaikuttaa kyllä hiukan korkealta palkalta."
Puolustus: "Onko teillä mitään käsitystä siitä, mitä osakeyhtiön pyörittäminen oikein vaatii?"

Syyttäjän todistaja: "Osakeyhtiö on ulkoistanut varainkeruun alihankkijalle, joka on perinyt tästä työstä noin 70% korvauksen kerätyistä varoista"
Puolustus: "Tiedättekö te miksi osakeyhtiö ulkoistaa toimintojaan?"
Syyttäjän todistaja: "No varmaan säästääkseen kuluissaan"
Puolustus: "Ei, vaan pienentääkseen riskiään. Onko teillä yhtään mitään käsitystä siitä, miten osakeyhtiö oikein toimii? Teistä 70% kuulostaa paljolta, mutta jos minä saisin edes kymmenen prosenttia osakeyhtiön tuotosta tekemättä mitään, niin minä olisin oikein tyytyväinen. Teidänhän piti olla asiantuntija tässä asiassa..."
Syyttäjä: "Toimivatko mainitut yritykset samassa osoitteessa?"
Syyttäjän todistaja: "Käytännössä kyllä"

Puolustus: "Onko mahdollista, että olisi jokin muu tili, jolta näitä toiveita olisi kustannettu?"
Syyttäjän todistaja: "No, ainakaan sellaista tiliä ei ole kirjanpitoon kirjattu."
Puolustus: "Mutta se ei siis ole mahdotonta?"
Syyttäjän todistaja: "Ei, mutta varmaankin sellaisen tilin olemassaolo olisi kannattanut tuoda esille ennen kuin ollaan tässä pisteessä."
Puolustus: "Mutta te ette siis kiistä sitä, että näitä toiveita olisi voitu toteuttaa enemmänkin kuin vain 24 kappaletta?"
Syyttäjä: "Vai voidaanko tämä nähdä myös niin päin, että niitä toiveita olisi toteutettu vielä vähemmän?"

Ja niin edelleen....

Sitä ei tavallinen ihminen tajuakaan millainen kulurakenne osakeyhtiöllä oikein voi ollakaan...

En väitä, että kirjoitukseni liittyisi millään tavalla seuraavaan MTV3:sen sivuilla julkaistuun uutiseen:

http://www.mtv3.fi/uutiset/rikos.shtml/arkistot/rikos/2009/01/788014