torstai 11. syyskuuta 2008

Home (sweet) HOME

Minut on sijoitettu eri yksikköön kuin se, mikä palkkani maksaa. Se yksikkö, jonka organisaatioon kuulun ja jonka pussista palkkarahani tulevat, sijaitsee vanhassa, punatiilisessä patruunatehtaassa, jonka oven editse on kulkenut tavarajunille tarkoitetut junaraiteet. Alue oli silloin muinoin epämääräistä työläiskaupunginosaa -nyt kalleimpia tonttimaita kantakaupungissa. Katutason tsekkiläistä olutbaaria lukuunottamatta koko talo on täynnä erilaisia valtion virastoja. 90-luvun puolivälissä silloinen ulkomaalaisvirasto joutui lähtemään tiloista homeongelmaa pakoon. Tilanne oli dramaattinen: Perjantaina henkilökunnalle oli ilmoitettu, että maanantaina tiloihin ei ole mitään asiaa, jos arvostaa henkikultaansa. Koko talo remontoitiin.

Myöhemmin kolme alinta kerrosta miehitti saman ministeriön alainen toinen virasto, meidän tilamme tulivat ylimpään kerrokseen. Niihin tiloihin tutustuin ensimmäisen kerran vapaaehtoistyöni koulutuksen yhteydessä joskus 1999. Sittemmin kävin oman ammatillisen peruskoulutukseni samoissa tiloissa. Silloin jo herkimmät oireilivat -vuosina 2000 - 2001. Heitä pidettiin luulosairaina. Koulutusyksikkö muutti pois ja tilalle tuli se, jonka palvelukseen olin astuva 2005 syksyllä, kun palasin Tampereen retkeltäni. Onnekseni työhuoneeni ei kuitenkaan sijainnut tuossa kirotussa rakennuksessa.

Tämän viikon maanantaina tilat asetettiin työsuojelumääräyksellä käyttökieltoon. Avaruusasuiset miehet saapuivat repimään seiniä auki, kolme työntekijää on saikulla homealtistuksen vuoksi ja he ovat saaneet ehdottoman kiellon astua jalallaan ko. rakennukseen. Muutamille on puhjennut astma niinä vuosina kun he ovat talossa työskennelleet ja tämä lienee vasta alkua.

Esimiestason kriisijohtokyvyt testattiin kerralla. Miten hoidetaan tiedotus niille, jotka ovat lomilla, vapailla, työmatkoilla? Mistä uudet tilat? Miten tietoturva varmistetaan? Miten tavarat siirretään? Miten estetään homeen siirtyminen tekstiilien, ihmisten ja tavaroiden mukana uusiin tiloihin? Miten evakuoidaan ne tilat, joissa on laitteita, joita ulkopuoliset eivät saa nähdä? Mitä vittua yleensäkin ottaen pitäisi tehdä? Tänne ei kuitenkaan voi jäädä enää hetkeksikään...

Noh, hehän tulivat kaikki samaan taloon minun kanssani. Oma osastoni siis. Muut hajautettiin pitkin poikin paikallisyksiköihin.

Kolme vuotta olen elänyt kuin pellossa: Sijoitusyksikköni esimies ei ole tiennyt missä olen, koska on luullut organisaatioyksikköni esimiehen määränneen minut johonkin ja päinvastoin. Lopputulos on ollut valtioduunarin unelma: Olisin voinut jäädä kotiin nukkumaan, ilman että kukaan olisi huomannut mitään. Näin en tietenkään ole tehnyt, koska olen vastuuntuntoinen paskiainen -päinvastoin: Minulla on kulunseuranta-avain molempiin yksikköihin.

Nyt kaikki ne esimiehet, joiden vain voin kuvitella tekemisiäni seuraavan, ovat kanssani samalla käytävällä. Ja sen kyllä huomasin jo tänään käsittämättömien nakkien määrän räjähdysmäisenä kasvuna... Perkeleen HOME!

Ei kommentteja: