Ihmisen lyömisen eroavaisuuksista.

Ystäväni T ottaa minua rinnuksista kiinni yhdellä kädellä ja kehoittaa irrottautumaan. No, eihän se tietenkään onnistu: Painopiste on pidemmän T:n puolella, samoin kymmenen vuotta budosalilla kivikovaksi väännellyt nivelet, sekä puhdas lihasmassa. Liike, joka keskivertotreenikaverin saa ulvomaan kivusta, ei hetkauta T:tä mitenkään. Tilanne lukkiutuu varsin nopeasti ja kadulla olisin jo saanut pahasti turpaani.

Pohdiskelen asiaa ja mieleeni tulee ajatus, jota olen aiemminkin kehitelyt: Budolajit vs. itsensä puolustaminen. Paljon parjattujen israelilaisten kehittelemä Krav Maga lähtee ajatuksesta, jossa ensimmäinen erä, ehkä koko kamppailu, on jo hävitty kun vastustaja roikkuu takinrinnuksessa kiinni. Oletuksena on, että Krav Maga -tekniikka alkaa jo kun vastustaja on vielä oman tekniikkansa puolivälissä tai vasta aikoo sen aloittaa: Nouseva ja kohti tuleva käsi = isku kurkkuun tai kämmenpohjalla nenän alle. Aina toimiva vaihtoehto on navakka, nostava potku, munille. Ei niinkään mukavan ryyppyillan "irrottautumistekniikka", mutta toivottavasti toimii kadulla, narkomaanin yrittäessä "lainata" rahaa. Mikäli rinnuksissa ollaan kiinni, ei siitä edes yritetä irti, vaan päinvastoin pidetään toisella kädellä vastustajan käsi paikoillaan, astutaan askel eteenpäin ja survaistaan kyynärpää vastustajan naamaan ja paluupostissa vasaralyönti korvanseudulle -toistetaan niin kauan että ote irtoaa... Tätä ajattelua olen koittanut omaksua jo 90-luvulla pari vuotta ja tällä vuosituhannella kohta vuoden. Sitä ennen omaksuin kolmisen vuotta budofilosofian mukaista lähestymistapaa asiaan. Sen peruja lienee edelleenkin jonkinlainen käsitys ihmisen nivelten liikeradoista. Budolajeille on ominaista liike ja siihen suunniteltu vastaliike -toki lajit sisältävät paljon muutakin, mutta Krav Maga eroaa tässä kohden oleellisesti budosta siten, että uhkaksi koettuun liikkeeseen vastataan liikkeen torjumisella ja täysin samanaikaisella vastaliikkeellä. Onnistuessaan toinen käsi pyyhkäisee syrjään takinlievettä tavoittelevan kouran, samalla kun toinen käsi lähtee vastaan, maalinaan kurkun seutu, silmät, nenänalus jne. Reilu peli kuuluu kehään ja tatamille -itsensä puolustaminen on selviytymista kaikin keinoin. Ajatusta siitä, että toista saa ja pitää lyödä, jos se sitä erikseen kerjää. Käräjillehän siinä päädytään, mutta se on ainakin minusta sairaalaa miellyttävämpi paikka.

Tosin tuota kaikkea on budossakin ja se tietenkin toimii loistavasti, kun treenivuosia on takana tarpeeksi, mutta budo on myös paljon muuta, filosofia, elämäntapa ja sen kaiken muun ei saa antaa hämätä itseään, silloin kun on aika selviytyä -silloin ei väännellä, vaan lyödään ja lujaa.