Rakastuin pakanaan.

Tänään erosin kirkosta.

Tapasin eilen ystäväni T:n ja hän kertoi kunnianhimoisesta blogihankkeesta, jonka tavoite oli oivaltaa jotakin uutta jokainen päivä... Kauhistuin ajatusta, koska perusluonteeni mukaisesti olin heti varma, että en oivalla jokainen päivä yhtään mitään uutta. Huomasin sen heti tänä aamuna turhaksi peloksi, koska oivalsin heti, miksi kaivinkone oli jätetty keskelle tietä tukkimaan bussin kulku. Kaivinkoneen takana oli jumalaton monttu. Kaivinkone blokkasi tämän suuren vaaran.

Järjestelin laina-asioitani vaihteeksi parempaan uskoon. Säälittävää, miten voi pyöritellä muutamaa hassua tonnia ihan vain laiskuuttaan vuodesta toiseen -tulisikohan siihen viimein loppu? Oivallus?

Lisäksi oivalsin olevani ilmeisesti pirun pätevä piirtämään havainnollisia kuvia havainnollisella tietokoneohjelmalla, koska ihan keskusvirastosta asti soiteltiin ja pyydettiin tekemään kuva tärkeästä asiasta, jotta sitä voi sitten esitellä tärkeille ihmisille, tärkeissä tilaisuuksissa ja jotta sen voi sitten vaikka lehteen painaa.

Lisäksi oivalsin olevani sitten kuitenkin pakana. Tai enhän voi olla, koska minut on kastettu seurakunnan jäseneksi mitään minulta kysymättä jo monta vuotta sitten ja enää minusta ei voi tulla kunnon pakanaa. Ehkäpä omat lapseni saavat olla ihan pesunkestäviä pakanoita. Minusta pakana nyt vain on kiva sana ja siksi haluan nyt kuitenkin olla pakana. Asiaa on pompoteltu kylliksi ja sitä on sysätty tarpeeksi kauan. Olen miettinyt milloin minkäkin verukkeen nojalla, että turhaa se on moisesta hötkyillä. Olenhan mukanakin seurakunnan toiminnassa ja muuta scheissea.

Vuosittaisesta kirkollisverostani (300€) menee noin yksi prosentti (30€) kaiken sen toiminnan tukemiseen, josta oma harrastukseni (etsivä erityisnuorisotyö) on vain osa -kaikki muu raha menee sellaisen organisaation hallinnon tukemiseen, jonka perusteena olevaa satua en usko. Kyseisessä toiminnassa olen ollut mukana jo yhdeksän vuotta -eli enköhän ole paikkani siinä ansainnut ilman almujakin.

Lisäksi pidän hiukan yksinkertaisina niitä ihmisiä, jotka kokevat saavansa uskonnosta valmiit vastaukset kaikkeen mieltä askarruttavaan. Halveksin niitä, jotka antavat jonkun tekopyhän paskiaisen sanella, mitä saa tehdä ja mitä ei. Oma halveksuntani varmasti loukkaa niitä, joille asia on tärkeä, siksi oma jäsenyyteni jessekerhossa ei ole oikein niitä kohtaan, joille asialla on jotain väliä.

Pakko tosin myöntää, että tykästymiseni agnostikkoon saattoi nostaa tämän teeman taas esille ja vauhdittaa tätä kehityskulkua. Kiitos siitä K:lle.

Silti vietän kaikki kirkolliset vapaapäivät, mutta niiden alkuperäisen pakanallisen teemansa mukaisesti...

http://www.eroakirkosta.fi/