Mutta aivan samalla hetkellä he kuulivat kumean tömähdyksen, joka tuntui lähtevän veden sisältä. Ja kohta perään toisen ja kolmannen. ... Ontto humina pyyhälsi luoteesta aamuautereen yli ja samalla hetkellä Ny ponnahti vedestä ylös kuin pyöriäinen ja huusi kaikin voimin: "Örön patteri saatana! Antaa tulla pojat!"...Kuusituumaiset iskeytyivät hurjasti tömähtäen veteen luodon länsilaidalla ja he saattoivat selvästi tuntea terävän iskun vatsanpohjassaan. Porilaisten marssia hoilaten he alkoivat vetää hiljalleen Dömaskäriä kohti..."Iskua ei kuulu, toistan: Iskua ei kuulu, oletteko saaneet viestini?" Ja kuin vastaukseksi Lahden tiedusteluun paukahti auer kahtia luodon päällä: Kuusituumaiset tulivat taivaan sinestä, ne iskeytyivät peruskallioon, jyrähtivät kuusi kertaa tasaisin välein, sirpaleet vihelsivät, kivi murskautui sepeliksi...Lahti kumartui radiolle ja ennätti tuskin tarttua puhekytkimeen kun koneet pyyhälsivät uudelleen majakkarakennuksen yli. Ne menivät niin matalalta että ilmavirta iski ikkunoista sisään...Ja sitten huusivat viholliset. Tuntui että ne vyöryivät kaikilta suunnilta pääsisäänkäynnille...Ruskeatakkiset miehet juoksivat pystyssä välittämättä enää edes suojautua. ... Sitten ilmassa taas humahti ja kuusituumaiset iskeytyivät rajusti jyrähtäen luodon eteläkärkeen. Kaksi ensimmäistä niistä putosi puolentoista metrin syvyiseen veteen ja ryöpytti valtavan vesipatsaan ilmaan. Seuraavat räjähtivät kalliolla; betonista valetun tasanteen kulma suojasi hyökkääjiä osittain, mutta sirpaleryöppy pyyhälsi laakana pääovelle saakka ja miestä alkoi laota kuin heinää. Vahingoittumattomat syöksyivät kauhuissaan sisään, osa tuli ovesta, toiset ikkuna-aukoista tallaten haavoittuneita jalkoihinsa..."Ryssä on sisällä!", karjaisi Räihä...
"Nousisipa nyt sää", sanoi Åkerlund hymähtäen. "Tulisi lounaasta kuin paholaisen ajamana ja lakaisisi luodon tyhjäksi. Huuhtoisi veren kiviltä ja toisi pöydänkorkuiset lahnat syvänteistä karikolle." "Se nousee, mutta myöhästyy" sanoi Bengtsson ja hänen äänensä kuulosti kuolleen miehen ääneltä. "On outoa, miten maailma keikahtaa päälaelleen muutamassa hetkessä"... "Vielä muutama päivä sitten me istuimme kalliolla ja haistelimme savua. Ja istu ja pala - eräänä yönä tulvahtaa laiturille valkonaamaisia miehiä monta veneellistä. Sitten tulevat perässä toiset miehet ja alkavat ampua kivisiä seiniä. Mitähän vielä mahtaakaan tapahtua minun Bengtskärilleni? Mitä pahaa tämä luoto ja majakka ovat tehneet kun niitä niin kaltoin kohdellaan? Mitä hyötyä on ampua lyhty sirpaleiksi ja jättää louhikkoinen merenkolkka pimeään? Eivätkö ne luule tarvitsevansa majakkaa jos kerran aikovat vallata kaikki nämä vedet?"
-Mikko Samulinen: Majakka vaikenee. Kustannusosakeyhtiö Tammi 1971
Näen kadulla barettipäisen miehen maastopuvussa keräyslipas kädessä. Kaivan lompakkoni esiin ja laitan neljä euroa lippaaseen. "Kiitos oikein paljon", ystävällinen nuori mies sanoo. "Eipä tosiaan kestä -halvalla pääsen", vastaa Kaartinjääkäri toiselle.
Viro, Aunus, Karjalan kaunis maa
yks suuri on Suomen valta.
Sen aatetta ei väkivoimat saa
pois Pohjan taivahan alta.
Sen leijonalippua jääkärien
käsivarret jäntevät kantaa
-yli pauhun, kenttien hurmeisten
päin nousevan Suomen rantaa.-
-Jääkärimarssi (katkelma), sanat: Heikki Nurmio / sävel: Jean Sibelius
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti