Legendaarinen Tallinnan TYKY-retki on käsillä...
Jo lähteissään minulla on olo, että en oikein jaksaisi osallistua. IrishCoffee (jonka saan sillä ylijääneellä "laivarahalla") kohottaa hiukan mielialaa -vaikka tarjoillaankin pahvisesta kertakäyttömukista (kuinka alas varustamo oikein voi vajota?)
Hotelliin päästyämme -ja jo matkalla sinne- alkaa raivokas ryyppääminen. Itse haen rehvakkaasti Jamesonin R-Alkosta ja korkkaan sen suomalaiskansalliseen tyyliin jo kadulla. Boheemit kolleegani paheksuvat syvästi ja ovat teennäisen hämmentyneitä. Juopon, kärsivän taiteilijasielun esityksestäni katkeaa terä. Keskityn kuvaamiseen ja sekoiteviskien mollaamiseen.
Kiehtovia kaupunkikuvia tallentuu muistikortille kiitettävään tahtiin. Kollegani KB ja JH tuskastuvat, kun sukellan milloin mihinkin porttikäytävään kuvailemaan kiehtovia graffiteja -joita he eivät tietenkään edes huomaa. "Sinä katsot, mutta et näe -rakas Watson" -totean KB:lle ja hän irvistää tekoisälliseen sävyynsä.
Opastan keski-ikäiset työtoverini kummemmin kyselemättä, etukäteen tiedustelemaani isohkoon CD -kauppaan hämäräperäisten sivukujien kätköihin. Mukaan tarttuu Metsatöll, Forgotten Sunrise ja Terminaator. Ulkona pinkaisen vastapäiselle purkutontille kuvaamaan; KB ja JH näyttävät siltä kuin eivät oikein tietäisi, mitä tehdä.
Hyvän pihviaterian ja useamman punaviini- ja olutlasillisen jälkeen JH löytää hukatun kapinallisensa ja alkaa surkuttelemaan kuinka ei saanut Meatloafin kokoelmalevyä ostettua, vaikka se oli CD -formaatissa se samainen LP, jota hän nuorempana kuunteli. Yllytän hänet tekemään tämän suunnattoman, noin 7€:n sijoituksen ja hakemaan kyseisen levyn em. kaupasta, jos se kerran tekisi hänet onnelliseksi . Näin menetellään ja JH on silminnähden tyytyväinen vallattomuuteensa...
Hotellissa bilehuoneet määrittyvät hyvin nopeasti ja VH1:nen suoltaa musavideoita, joita vanhempikin polvi kykenee katsomaan -katu-uskottavuutensa säilyttäen. Keskustelemme siitä kuinka miehet jakautuvat tissi-, perse- ja säärimiehiin hyvin selkeästi. Erään naispuoleisen kollegan LL:n erehdyttyä huoneeseen, tenttaamme häneltä naisnäkökulmaa asiaan. LL ei ymmärrä keskustelua oikein ja alkaa selittämään luonteesta ja silmistä yms. täysin asiaankuulumattomasta. Huoneeseen törmää Vladimir, KL:n ystävä. Varsin mukava, ollakseen ryssä. Vladimir hämmentyy vallitsevasta keskustelusta ja poistuu viereiseen bilehuoneeseen.
(Alaikäisiä) lapsia omaavat naispuoleiset kolleegat intoutuvat vetämään Frööbelin palikoiden (junou: Pää, olkapää, peppu, polvet, varpaat, (polvet varpaat) x2 silmät, korvat ja vatsaa taputa pää, olkapää, peppu,polvet, varpaat, (polvet varpaat) -hengessä ja teeman mukaisesti samalla sävelellä: Tissit, perse, sääret, varpaat, tissejä purista, peppua taputa jne. jne.
Ruotsinlaivameininki jatkuu kunnes väistämättömän baarikierroksen on aika alkaa.
LL ja ML ottavat kadulla yhteen -saattelen LL:n lähimpään baariin viinilasilliselle. LL aloittaa hysteerisen itkukohtauksen (koska on huono ihminen ja miesystävä ei arvosta ja kenellekään ei kelpaa jne. jne.) ja taluttelen hänet hotelliin, noin klo 22:00. LL sammahtaa sängylle välittömästi ja poistun baariin, jossa JS nukkuu pöydällä, muiden ryypätessä tai tanssiessa sillä, Vladimir on edelleen ihmeissään (-ja selvinpäin), KB poistuu nukkumaan, KL selittää kuinka Vladimir ei voi käsittää, eikä muutkaan venäläiset, talvisotaa ja suomalaisten vapaudenrakkautta -eikä toisaalta sitäkään, miksi suomalaisten ei annettu olla rauhassa, HS tanssii kiihkeästi erään kollegan kanssa, jonka kelvollisuuden sänkykaverikseen hän on usein aiemminkin tehnyt hyvin selväksi. Seuraavaksi onkin HS:n vuoro lähteä talutuksessani kohti hotellia, samaan huoneeseen LL:n kanssa. Ennen lähtöäni lupaan JH:lle tulla vielä takaisin...
LL ja ML ottavat kadulla yhteen -saattelen LL:n lähimpään baariin viinilasilliselle. LL aloittaa hysteerisen itkukohtauksen (koska on huono ihminen ja miesystävä ei arvosta ja kenellekään ei kelpaa jne. jne.) ja taluttelen hänet hotelliin, noin klo 22:00. LL sammahtaa sängylle välittömästi ja poistun baariin, jossa JS nukkuu pöydällä, muiden ryypätessä tai tanssiessa sillä, Vladimir on edelleen ihmeissään (-ja selvinpäin), KB poistuu nukkumaan, KL selittää kuinka Vladimir ei voi käsittää, eikä muutkaan venäläiset, talvisotaa ja suomalaisten vapaudenrakkautta -eikä toisaalta sitäkään, miksi suomalaisten ei annettu olla rauhassa, HS tanssii kiihkeästi erään kollegan kanssa, jonka kelvollisuuden sänkykaverikseen hän on usein aiemminkin tehnyt hyvin selväksi. Seuraavaksi onkin HS:n vuoro lähteä talutuksessani kohti hotellia, samaan huoneeseen LL:n kanssa. Ennen lähtöäni lupaan JH:lle tulla vielä takaisin...
JH:n on vaikeaa pitää itseään enää hereillä baaritiskiin nojaillessaan, mutta sitkeästi tuo keski-ikäistyvä, neljän tenavan isä itseään valvottaa ja on päättänyt yksinkertaisesti pitää hauskaa, vaikka sitten hampaat irvessä. "J, sä tulit takaisin! Sä oot tosi reilu jätkä, että tuut pitään mulle seuraa!" JH ilmaisee halukkuutensa päästä tankobaariin ja häkeltyy silminnähden kun totean asiaa sen ihmeemmin arpomatta, että mennään vaan, jos kerran haluat. JH koittaa muodon vuoksi estellä, mutta on selkeästi varsin otettu kun talutan hänet lähimmän strippiklubin ovesta sisään.
Kaikenmoisissa tankobaareissa on tietenkin tullut oltua, joskus uteliaisuuttaan ja joskus työn takia, silti Tallinnan paikat ovat selkeästi vastenmielisimmästä päästä. Otan selvän, tietoisen riskin, taluttaessani JH:n sisään, koska mitä tahansa voi tapahtua ja JH:n kondis on sen verran heikko, että tiukassa paikassa hänestä ei olisi mitään apua. Otamme nurkkapöydän, jossa voin tarkkailla ympäristöämme edes hiukan paremmin. Langanlaihat pimatsut kävelevät catwalkia tangolle suorittamaan ohjelmanumeroitaan ja heidän olemuksensa ei suoraan sanottuna vastaa minun naisihannettani, joten alastomuus ei sinällään herätä mielenkiintoani, käsittämätön akrobaattinen lahjakkuus kyllä. Eräskin kampeaa aivan tangon yläpäähän ja pyörii siellä vinhasti vaakatasossa ympäri ja ympäri... Jäisi monelta muulta -mm. itseltäni- tekemättä. Tuijotan ihmeissäni. JH on lähes sanaton häkellyksestään. Liikuttavaa, miten vähällä keski-ikäiseen perheenisään saa tehtyä vaikutuksen. Ainokainen konflikti syntyy JH:n tunkiessa yhden ja kahden EEK:n seteleitä tanssijan stringien sisään -se ei todellakaan tee naiseen vaikutusta, vaan hän heittää ne JH:n naamalle ja kysyy, että tekeekö tämä hänestä pilkkaa... JH on ihmeissään, minä helpottunut, koska tiedän, että nyt meidät on leimattu perseaukisiksi paskiaisiksi ja saamme olla rauhassa. Hetken kuluttua, kun JH on saanut uteliaisuutensa tyydytettyä, poistumme... Vielä ovella ovimies on käsi ojossa tippiä vaatien -tippiä onkin saanut syytää oikealle ja vasemmalle koko ajan -silti ovimies on ehkä se henkilö jolle tippiä todellakin kannattaa antaa, varsinkin kun kukaan ei tiedä, missä olemme. Isken karpaasille 5€ kouraan ja hän vaikuttaa vilpittömän ilahtuneelta. Seuraavana päivänä JH maksaa osuutensa (itse asiassa vähän liikaakin) mukisematta ja tarjoaa minulle Irishcofeen.
K on lähettänyt tekstarin, jossa raportoi hankalasta ja raskaasta päivystysillasta. Mieleni tekee vastata, että sama täällä -ei vaan ollut liivejä päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti