Muistan vanhan partion. Lepakon päättäjäisbileet. 48 tuntia yhtäjaksoisia teknobileitä. Huomaan liivien lepattavan päälläni -tajuan seisovani kajarien edessä ja basson jytinä heiluttaa oranssia vaatetta päälläni.
Kierrän sotkuisella, hämärällä käytävällä, katson poissaolevia silmiä, vastaan unisiin katseisiin. Kukaan ei kaipaa apuani -miksi kaipaisikaan? Joillekin on liian aikaista, toisille liian myöhäistä. Kellään läsnäolijoista ei kuitenkaan ole asiat kunnossa. Missähän he ovat nyt? Minä muistan heidät, muistavatko he minut -oudon kaverin, oudoissa liiveissä, paikassa, jossa ei ehkä olisi pitänyt olla... Ja samalla missään muualla ei kannattanut olla juuri silloin.
Iloista konttorielämää
8 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti