Hevimusiikki pelasti minut Jeesukselta -vai pelastiko?

Työhuoneeni. Seinällä on Itä-Karjalan kartta vuodelta 1943, hyllyn päällä pääkallo jolle on puettu firman lippalakki, vieressään vanhasta sotilaskypärästä muokattu palomiehenkypärä, pari Nightwish -julistetta, Luis Royon kalenteri, IJ:n huoneeseen varastoimia, puhkiammuttuja, tornilogolla varustettuja ampumatauluja noin kolmekymmentä kappaletta, tyhjä vodkapullo, täysi viskipullo, tyhjä pirtupullo, naulakossa roikkuu kaasunaamari M/61 omassa laukussaan, varustevyö, musta maiharitakkini ja tunnisteliivit. Utin erikoisjääkäreitä hehkuttavia postikortteja on teipattuna hyllynpäätyyn, 9mm patruuna hyllyn päälle unohtuneena, Trabantin pienoismalli, Guardia di finanza -pikkuauto, Stahanovilainen työläinen takaa rauhan -postikortti tietokoneen kyljessä, Vihollinen kuuntelee, lörpöttelijä vaarantaa isänmaansa -juliste jne. Päälläni minulla on T-paita, jossa lukee: "God Is Busy, Can I Help You?" ja kuvana virnuileva, punainen pirunpää sekä Hellsinki liekkihuppari -jalassani minulla tietenkin on mustat US BDU Ranger -reisitaskuhousut, maihareiksi naamioidut turvakengät odottavat oven suussa. Mediaplayer soittaa juuri nyt Rammsteinia, hörppään kahvia "Puhu lyhyesti, vihollinen kuuntelee" -mukistani ja juuri sillä hetkellä huoneeseen törmää kollegani LA.

Häntä on juuri kohdannut vakava sairaus, josta hän kuitenkin onneksi toipui. Hän ei ole ihan vielä fyysisesti täysin työkykyinen ja tekee neljäpäiväistä työviikkoa. LA on hyvin mukava -hiukan höpöttävä, mutta mukava mies. Tunnollinen, huolellinen, kaikin puolin rauhan säilyttävä työläinen. Hänen ainoa virheensä on se, että hän kertoi minulle joitain vuosia sitten ostaneensa Turvatiimin osakkeita poikansa tulevan omaisuuden perustaksi. Noh, LA vetää oveni perässään lukkoon kuin painottaakseen toimittamansa asian luottamuksellisuutta ja tärkeyttä. Hän aloittaa touhukkaasti: "Kuule, mulla olisi yksi juttu -ei liity työasioihin mitenkään". Aavistelen jo pahaa. "Merkitsepä kalenteriisi ensi sunnuntai. Oletko miten pahasti buukattu?" Nyt olen jo varma, varma siksi, että minun hommani on tietää asioita ja nyt tiedän mitä LA ajaa takaa -silti olen naama peruslukemilla ja esitän tyhmää: "Mulla -tai siis meillä- on treenit aina sunnuntaisin, joten sunnuntai on aina aika pahasti buukattu -kuis?". LA jatkaa innokkaasti, joskin ottaa kännykkänsä vyökotelosta vain tehdäkseen jotain, vilkaisee sitä ja laittaa sen takaisin vyölleen -turha liike, joka paljastaa LA:n hermostuneisuuden: "Meillä olisi eräs pieni kokoontuminen sunnuntaina tuossa Kulosaaressa". "Valitan, mä en edes kuulu kirkkoon" totean. "Ei sillä ole mitään merkitystä -mulla olisi saarnavuoro" LA jatkaa innokkaasti, "Sinne voi tulla ihan muuten vain..." "Valitan, mutta ei se nyt oikein ole mun juttu..." vastaan. "Ja mä en saa mitenkään sun päätä kääntymään?" LA kysyy. "Et, se olisi hyödytöntä ja johtaisi vain vasta-argumentointiini" vastaan, aidosti pahoillani, koska ymmärrän tilanteen kiusallisuuden LA:n kannalta. "Kiitos silti" sanon vilpittömästi. LA vastaa reippaasti jotakin sen suuntaista kuin: "No, jatketaan taas" ja yrittää poistua ovestani tajuamatta sen olevan lukossa.

Missasin Du Hast -biisin, joten avaan MediaPlayerin ja klikkaan kappaleen alkuun. Työpäivän päätteeksi IJ tulee huoneeseeni odottamaan hammaslääkäriaikaansa. Kerron hänelle tapahtuneesta ja IJ pyörittelee päätään tuskastuneena: "Kai sekin nyt on sun juttujasi sen verran kuunnellut, että olisi pitänyt tajuta..."