Naapuri

Kiirehdin kotiin, jotta ehdimme perjantain treeneihin. Treeneissä on aiheena syleilyotteista vapautuminen ja K loukkaa selkänsä. Lauantaina nukumme pitkään ja arvomme pitkälle iltapäivään, jaksaisimmeko lähteä elokuviin -Rööperi on vielä näkemättä. Saunasta tullessamme olen huomaavinani makean tuoksun, jonka alkuperää en osaa määrittää, mutta en myöskään ole sitä ennen rapussa haistanut. Vieno tuoksu katoaa ja jälkeenpäin en ole varma, haistoinko yleensä mitään. Emme lähde elokuviin, vaan tilaamme pitsat ja katsomme Pasilaa DVD:ltä.

Sunnuntain treenit jätämme väliin K:n kipeän selän takia ja menemme sen sijaan katsomaan sen Rööperin. Yllätyksekseni K piti siitä ja omastakin mielestäni se oli erittäin hyvä. Käymme Chico's:issa syömässä hampurilaiset ja juomassa pari siideriä. Keskustelemme siitä, missä Punavuori oikeastaan on ja miksi elokuva taas oli kuvattu Kalliossa. Rööperi on jo liian hienoa seutua lestinheittäjien tarinan kulisseiksi. Illalla käymme mutsilla kahvilla ja asennan hänen koneeseensa Nokia PC -suiten.

Maanantaiaamuna K rientää salille ja minä lähden vasta tuntia myöhemmin koululle, jossa minulla on kirjanpitoa ja erilaisia yritysmuotoja käsittelevä kurssi torstaille asti.

Tiistai-iltana olemme vihdoin päässeet taas treeneihin asti ja K:n isä heittää meidät kotiin.

Koko tämän ajan vastapäisen huoneiston vanha eläkeläismummu on maannut kuolleena eteisen lattialla -parin metrin päässä meistä. Hänen jalkansa olisivat näkyneet, jos olisi kurkistanut postiluukusta sisään, kuten tiistai-iltana rapun edessä kohtaamamme poliisipartio heti ensitöikseen teki.